Voimavarat kasvavat vähitellen

Tämä on yksi eduskuntavaaleihin liittyvistä blogikirjoituksista. LASTEN AIKA ON NYT – YHDEN AIKA EI RIITÄ.

12.3.2019

Reilut kuusi vuotta sitten, kun jäin neljän lapsen kanssa yksin yritin anoa vuorokauteen yhtä lisätuntia, mutta sitä ei koskaan myönnetty... Ensimmäisten parin vuoden ajalta puuttuu muistista pätkiä ihan vaan univelan ja rasituksen takia. Nuorimmainen oli tuolloin 3kk ja koliikkivauva, toisiksi nuorin vuoden vanha sekä vanhimmat lapset 6 ja 7 vuotiaat. Tukiverkostoa meillä ei ollut ja apua pyysin ainoastaan silloin, kun oli ihan pakko, joten omaa aikaa ei juuri ollut.

Eroa edeltävä aika oli painajaismaista lasten isän sekakäytön takia, myöskin ero oli kauhea. Vuoden verran yritettiin lasten ja isän tapaamisia, mutta ei siitä mitään tullut, kun toista ei kiinnostanut. Joten totaaliyksinhuoltaja minusta tuli lähes viisi vuotta sitten. Lapset eivät ole nähneet isäänsä ollenkaan tänä aikana, eikä hän ole mitään yhteyksiä yrittänytkään heihin ottaa. Me olemme kuitenkin lasten kanssa kasvaneet tiiviiksi viiden hengen perheeksi.

Huomasin monasti "voima-mantranani" toistelevan; ei tästä mitään tule, en pärjää yksinäni... Rupesin asiaa oikein pohtimaan. Ja pohdinnan tuloksena huomasin, että silloin kun lasten kanssa tilanne kaatuu niskaan, niin on se ihan sama onko siinä 10 vai yksi aikuinen- se pakka vaan aina välillä levähtää! Ja näin sitten pikkuhiljaa rupesin itseäni tsemppaamaan tähän koitokseen...iltaisin, kun huono-äiti-morkkis iski (/iskee vieläkin) kerron itselleni, mitä kaikkea hyvää sain kuitenkin päivän aikana aikaiseksi, enkä murehdi vaan tekemättömiä. Meinaan varsinkin yksinhuoltajalla niitä tehtyjä hommia päivän aikana riittää, kun alkaa ajatuksella miettimään.

Rupesin haalimaan itselleni pieniä voimavaroja, lisäenergiaa hetkinä kun lapset nukkuivat, olivat hoidossa tai koulussa. Kirjojen, leffojen maailmaan uppoutuminen, netistä meditaatioharjoituksia, lupa nukkua, kavereiden tapaaminen, puhelimessa puhuminen, musiikin kuuntelu, aikuisten värityskuvat ja pisteestä pisteeseen, kodin uudistaminen. Oli kivaa, puhdistavaa sekä energisoivaa tehdä näitä asioita, koska niissä on loppu. Kun taas arjen pyörittäminen yksin tuntuu loputtomalta työmaalta.

Aika on todella vähissä, kun yksin hoitaa kaiken, mutta kun sen saa pyörimään ja organisoitua, niin kyllä pikkuhiljaa sitä aikaa itsellekin löytää. Tein osa-aikaista työtä, että jäi hengähdystaukoa työn ja kodin välille. Yritän muutenkin saada aina useamman homman hoidettua matkalla, kun lähden jossain käymään. Myöskin lapsilla on ollut mahdollisuus osallistua kaikkeen tekemiseen; ollaan yhdessä laminaattia lattiaan laitettu, kokkaillaan yhdessä, osaavat pesu- sekä tiskikonetta käyttää.

Nytten kun kaikki neljä ovat jo kouluikäisiä pystyn jo itsekin harrastamaan, käymään kaupassa ja muita asioita hoitamaan yksinäni. Yksi henkireikäni on, että yhdessä lasten kanssa reissataan pieniä matkoja koti- ja ulkomailla, että pääsen hetkeksi pois arjenrutiineista; pyykinpesusta, ruoanlaitosta, tiskaamisesta ja muista tekemättömistä, loputtomista kotitöistä.

Olen tällä hetkellä töissä kolmella eri työnantajalla, koska näin sain itselleni monipuolisen työviikon. On päiviä, jolloin "työrooli" vaihtuu kesken päivää ja on myös päiviä, jolloin työpäivä loppuu jo yhdeksältä aamulla, jolloin saan ihan yksikseni olla kotona. Se mikä omasta mielestäni on tosi tärkeää, on se, että saa olla omassa kotona ihan itekseen aina silloin tällöin. Niin kuin yksinhuoltajaystävättäreni sanoi, kun vihdoin sai yksinään olla muutaman tunnin kotona:" Ihana hiljaisuus, ei muuta kuin imurin ääni!" Totta, yksinhuoltajan arki on niin erilaista kuin muiden, että pelkkä imurinkin ääni saattaa kuulostaa ihanalta.



-Katsku