Kello tikittää (osa 1)

Tämä kirjoitus on yksi eduskuntavaaleihin liittyvistä blogikirjoituksista, jossa yhdistyksen jäsenet, osallistujat, työntekijät ja yhteistyökumppanit kertovat yhden vanhemman perheitä koskettavista asioista. LASTEN AIKA ON NYT – YHDEN AIKA EI RIITÄ. 

25.2.2019

Jäin yksin puolitoista vuotiaan lapseni kanssa yllättäen. Eräänä iltana lapsen isä ja silloinen aviomieheni kertoi lähtevänsä ja seuraavana aamuna hän lähti. Sillä hetkellä minulta katosi oma aika.

Aluksi minulla oli pakkomielteinen tarve hoitaa lastani erityisen hyvin, tarjota hänelle kokemuksia ja elämyksiä arjessa ja koin sen hyvin tärkeäksi, jotta kukaan ei pääsisi sanomaan minulle, ettenkö olisi pitänyt lapsestani hyvää huolta. Rehellisesti sanottuna lapseni hyvinvoinnin takaaminen oli silloin minulle se ainoa asia, jonka vuoksi jaksoin nousta ylös sängystä ja jatkaa elämääni. Aikaa tai voimavaroja itsestä huolehtimiseen minulla ei silloin ollut, eikä sitä ole nyt, vuosia myöhemmin, vaikka asiat ovat monella tavalla paljon paremmin. Aika ei riitä minulle.

Herään aamulla puoli tuntia ennen kuin herätän poikani. Kello on kuusi. Teen eväsleivät bussiin, pesen hampaat, vedän tukan poninhännälle, siivoan illalla tiskipöydälle unohtuneet asiat, yritän löytää itselleni ja pojalleni puhtaat vaatteet ja muistaa pakata mukaan tarvittavat. Poika on ärsyttävän herkkäuninen, hän herää usein ennen kuin olen valmis vastaanottamaan hänen aurinkoiset aamutoivotukset. Poika ehtii ehkä leikkimään hetken ja sitten juostaan bussiin, vaihdetaan toiseen bussiin, kävellään kauppakeskuksen läpi ja ison parkkipaikan poikki, ja näissä tutuissa paikoissa on joka ikinen päivä paljon ihmeellisiä asioita, joita poikani haluaa tarkastella. Kello tikittää ja olen jo hyvissä ajoin myöhässä töistä.

Matka päiväkodilta töihin taittuu ensin juosten, sitten metrolla ja lopuksi vielä bussilla. Töihin ehdin, kun muut ovat jo ensimmäisellä tauolla. Hävettää niin paljon, että esitän parempaa työntekijää kuin olen enkä pidä päivän aikana taukoja. Kuvittelen, että esimies huomaisi, miten hyvitän aamun myöhästymisen päivän mittaan, mutta en usko, että kukaan kiinnittää siihen toivomaani huomiota. Iltapäivällä joudun lähtemään vähän aikaisemmin kuin muut, koska yksityinen päiväkoti menee kiinni niin aikaisin. Kunnalliseen päiväkotiin en poikaani ole saanut, tai siis tietenkin olisin, mutta paikka olisi ollut niin kaukana, ettei sinne kulkeminen aamuin illoin olisi ollut mitenkään aikataulullisesti mahdollista.

Kello tikittää, iltapäivän liikenne on ruuhkaista ja pelkään että päiväkodin sulkemisaika tulee ennen minua. Pojalla on ollut mukava päivä ja se on ihanaa. Päiväkodin jälkeen poika on kuitenkin huomionhakuinen ja hellyyden kipeä. Hän haluaa kertoa minulle kaikenlaista ja hän odottaa, että kuuntelen. Hän toivoo, että leikkisin hänen kanssaan ja leikinkin, minähän pidän leikkimisestä. Tai minä pitäisin leikkimisestä, jos se ei olisi ainoa harrastukseni. Leikit keskeyttää nopea arkiruoan valmistaminen – jotakin ravitsevaa pojalle. Itse olen kasvissyöjä ja elän pääasiassa makaronilla ja ketsupilla – en saa aikaiseksi vääntää itselleni mitään.

Illan täyttää leikki, ruoka, tiskit, pyykit, seuraavan päivän pakkaukset, iltapesut, pisut, lapsen ulkoiluhousujen jalkalenkkien ompelu, ystävän viestiin en ehdi vastata, en ehdi raivata enkä siistiä paikkoja, en ehdi suihkuun, pyykit unohtuvat märkinä koneeseen, kello tikittää, pojan pitäisi olla jo nukkumassa, iltasatu, pusu, mitäs kaikkea kivaa me tänään tehtiinkään ja tänäkin iltana äiti taitaa nukahtaa ennen poikaa.

Jos olisin pysynyt hereillä edes hetken pitempään, olisin voinut vähän lukea. Olisin voinut vastata ystävän viestiin ja venytellä kipeitä hartioitani. Olisin voinut putsata hammaslangalla hampaiden välit. Olisin voinut ajatella omia ajatuksiani kaikessa rauhassa ja olla käsittämättömän onnellinen kuunnellessani pojan hengityksen tuhinaa vieressäni. Olisin voinut rasvata naamani ja kenties jopa jalkani. Suihkuun en olisi voinut mennä, koska poika on herkkäuninen eikä märän tukan kanssa nukkuminen tee hyvää niskoilleni.

-Äiti