Mitä on tärkeintä tehdä?

Pysähdyin ajattelemaan, mitä on kaikkein tärkeintä tehdä. Minun ja järjestön, jossa olen töissä. Kaikkein tärkeimmän asian ajatteleminen voi johtaa ikuiseen pohdintaan ja siihen, ettei saada aikaan mitään, kun ei olla ihan varmoja, onko se kaikkein tärkeintä. Tai asioiden tekeminen ilman kirkasta kuvaa toiminnan tavoitteesta voi johtaa toimintaan, joka saa aikaan hyvää mieltä ja tehokkuuden tunnetta, mutta toiminta voikin olla tarpeetonta, tehotonta ja vailla suuntaa.

Pienperheyhdistyksen sääntöjen tarkoituspykälä ohjaa arkistakin toimintaa: ”Pienperheyhdistyksen tarkoituksena on toimia yhden vanhemman perheiden aseman ja hyvinvoinnin parantamiseksi, edistää tasa-arvoisen lapsuuden toteutumista ja muokata yleistä mielipidettä erilaisia perhemuotoja hyväksyväksi sekä kehittää ja ylläpitää julkisia palveluja täydentäviä, lapsia ja lapsiperheitä tukevia toimintoja.” Tämä on kiteytynyt yhdistyksen iskulauseeksi: Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille.

Yhdistyksen strateginen suunnitelma, painopisteet kuvaavat tarkemmin sitä, mihin kiinnitetään huomiota, mihin pyritään ja mikä on sävy ja asenne yhdistyksen toiminnassa.

Toiminnan asenteen voisi kiteyttää ehkä niin, että tärkeintä on tehdä asioita siten, että kaikesta seuraa mahdollisuuksien lisääntymistä. Jos tehdään puolesta tai valmiiksi, ei osallistujilla ole mahdollisuutta tehdä itse, oppia, kokeilla, vaikuttaa ja voimaantua. Jos tehdään toisten puolesta, ei saada toisten ajatuksia näkyviin, ei tiedetä, miten he tekisivät. Jos tehdään valmiiksi, tehdään harvojen ajatuksilla ja luullaan, että tiedetään, mitä toiset ajattelevat ja mikä toisille on parasta. Jos ei kuunnella ja malteta ajatella yhdessä, käytetään valtaa määritellä toisille tärkeitä asioita.

Järjestötyöntekijän ammattitaidon kulmakivenä on mielestäni joustavuus, kuuntelu ja omien visioiden jarruttelu. Opettelen innostumaan toisten ideoista yhtä paljon kuin omistani, opettelen kuuntelemaan ja kokoamaan useiden ajatuksia koosteeksi ja uskomaan siihen toiminnan ohjenuorana.

Mitä on järkevintä tehdä nyt, tänään? Miten muutan strategian, tarkoituksen, tavoitteet, toimintasuunnitelman, toiveet, arvot, elämänasenteen, maailmankuvan toiminnaksi juuri nyt? Miten pysäytän itseni, kun olen tekemässä jotain, mikä näyttää tärkeältä, mutta mistä ajatus jo katosi? Miten pysäytän epätoivon, ärsyyntymisen tai silmittömän innostuksen ja niistä seuraavan reaktiivisen toiminnan? Tai halun näyttää jollekin, itselleni, maailmalle saavani jotain aikaan enemmän kuin todella haluan saada jotain aikaan?

Voimia vanhemmille, mahdollisuuksia lapsille. Tänään se toteutuu tiedottamalla mummilasta ja mieskaveritoiminnasta, varaamalla leiripaikkaa, sopimalla tapaamista Oulussa mieskaveritoimintaa järjestävien kanssa, korjaamalla kirjoitusvirheitä kotisivulta, järjestämällä kalenteriin aikaa toisten järjestöjen edustajien tapaamiseen, lukemalla jäsenten lähettämiä sähköposteja.

Kiitos teille ihmiset - jäsenet, leireille ja toimintaan osallistujat, palautteen antajat, sosiaalisen median keskusteluun osallistujat - teidän ajatukset muodostavat yhdistyksen toiminnan perustan.

Kaisli Syrjänen

Kansalaistoiminnan koordinaattori