Missä palvelut?

Yli 300 yksinhuoltajaa vastasi Laurea Otaniemen sosionomiopiskelijoiden teettämään kyselyyn koskien yksinhuoltajaperheiden kokemuksia palveluista ja näiden tarpeesta. Kyselyssä kartoitettiin yksinhuoltajien palveluiden saatavuutta. Opiskelijat kirjoittavat blogia yksinhuoltajuudesta. Sieltä löytyy tiedot kyselyn muista vastauksista.

Tukiverkostot ovat kyselyn mukaan riittämättömät ja palveluista ei ole riittävästi tietoa – 70 % vastaajista ilmoitti, ettei ole saanut riittävästi tietoa yksinhuoltajille suunnatuista palveluista.

Kyselyssä ei ollut eriteltynä, mistä palveluista on kyse – kunnan järjestämistä peruspalveluista, kotiavusta vai seurakuntien ja järjestöjen järjestämistä vertaisryhmistä, kahviloista ja neuvontapalveluista. Joka tapauksessa viesti on selvä: tieto ei kulje. Ehkä neuvolan, päiväkodin ja koulun työntekijöillä ei ole aikaa tai tietoa tai ehkä ilmoitustauluilla laput hukkuvat toisten lappujen alle tai yksinhuoltajuus ei ole tullut puheeksi eikä kukaan siksi ole kertonut toiminnasta. Vai onko kyse siitä, että palveluja ei ole? 

Myös Pienperheyhdistyksen uudet jäsenet sanovat usein, että olisivat liittyneet jo aiemmin, jos olisivat tienneet toiminnasta. Moni sanoo myös, että siinä vaiheessa kun on juuri eronnut, ei edes keksi, millä hakusanalla verkosta etsisi tukea tai ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että on vertaistoimintaa yksin arkea pyörittäville vanhemmille.

Pienperheyhdistyksen Yksinkö Hoituu? –videokampanja on yksi yritys saavuttaa ihmisiä, jotka eivät löydä yhdistystä, perhekahviloita ja vertaistukea ilmoitustaulujen, hakukoneiden tai kaupungin työntekijöiden kautta. Ehkä kaverin linkittämä video Facebookissa saavuttaa juuri sen, joka ei tiedä, mistä löytyy toinen samassa tilanteessa oleva vanhempi.

 

Kaisli Syrjänen, kansalaistoiminnan koordinaattori