Yksinhuoltajat yksinhuoltajien puolella?

Viimeaikainen keskustelu ja kommentointi yksinhuoltajan tuloista ja tuloilla pärjäämisestä on ollut absurdia. Kirjoittajan (HS 4.9.) tärkeä näkökulma siitä, että verotus tulisi olla reilua perheelle, jossa perhe elätetään yhden ihmisen tuloilla verrattuna kahden tuloihin, on monissa kommenteissa jäänyt huomiotta. Alkuperäisen kirjoittajan viesti on ymmärretty ’hyvätuloisen valittajan’ viestinä.

Keskustelu ei ole juurikaan ottanut kantaa tähän alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen ja ehdotukseen, vaan kääntynyt asenteellisiin ja kateellisiin kommentteihin, joiden sisältö on samansuuntainen kuin maahanmuuttajan lastenvaunukysymyksessä: maahanmuuttajalla ei saisi olla uusia lastenvaunuja ja yksinhuoltaja ei saisi saada hyvää (koulutusta vastaavaa) palkkaa, eikä yksinhuoltaja ainakaan saisi kyseenalaistaa olemassa olevia rakenteita, ellei ole rutiköyhä.

Ihmetyttää se, millä voimalla toiset yksinhuoltajat ovat teilanneet kirjoittajan. Rakenteisiin liittyvän epäkohdan tuominen esiin on hyödyllistä kaikille. Negatiivisuuden ryöpyn sijaan olisi reilua muiden kannustaa sitä, joka huomaa ja tuo esiin epäkohdan.

Yksinhuoltajuus ja yhden vanhemman perheenä eläminen on haastavaa. Se on elämää, jonka voi ymmärtää toinen samassa tilanteessa elävä. Yhden vanhemman perheet ovat myös keskenään erilaisia; eri kokoisia, niissä on eri ikäisiä lapsia, lapsilla on erilaisia tilanteita, sairauksia, tarpeita, taitoja ja vanhemmilla on erilaisia taustoja, koulutuksia, tuloja ja kiinnostuksenkohteita – silti yhdistävä tekijä on arki, joka toimii yhden vanhemman voimin.

 

Kaisli Syrjänen, kansalaistoiminnan koordinaattori