Tositarina Joulupukista

Juha Turtiainen, toiminnanjohtaja

Pienenä olin joka joulu pahoillani setäni puolesta. Hän ei nimittäin onnistunut yhtenäkään jouluaattona näkemään joulupukkia. Aaton tarina oli joka joulu samanlainen. Olimme päättäneet maittavan jouluaterian ja istuimme odottamassa joulupukin tuloa. Tosin meille lapsille ei ruoka oikein maistunut emmekä hermostuksissamme malttaneet istua. Aikuiset siis istuivat raukeina, mahat pullollaan jouluherkkuja ja katselivat huvittuneina, kun lapset pyörivät ympäriinsä ”muurahaisia housuissaan”. Ihmettelin silloin, miten aikuiset voivat ottaa asian noin rennosti. Kello oli jo vaikka kuinka paljon eikä pukkia näkynyt ei kuulunut. Joskus minusta tuntui, että vanhemmat suorastaan nauttivat katsellessaan lastensa hermostunutta ravaamista ikkunan ja ulko-oven välillä. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin kuinka hauskaa katseltavaa se olikin.

Setä lähtee etsimään pukkia

Meidän lasten suureksi helpotukseksi setämme hermo petti aina ensimmäisenä. ”Ehkäpä pukki ei löydä perille”, hän sanoi ja ilmoitti lähtevänsä joulupukkia vastaan. Se oli meille lapsille helpotus. Kokemuksesta tiesimme, että nyt homma hoituu. Ensin tosin piti odottaa vielä kymmenen, pitkän pitkää minuuttia.

Ovelle koputetaan kaksi kertaa

Lopulta ovelta koputettiin. Mutta miksi kukaan aikuisista ei mennyt avaamaan ovea? ”Kukahan siellä nyt koputtaa” he vain kyselivät ääneen ja hymyilivät. Rohkein miestä lapsista lähti lopulta varovasti avaamaan ovea. Ja siellä seisoi ihan oikea, ilmielävä Joulupukki kädessään salaperäisen näköinen säkki. Seuraavasta puolesta tunnista en voi valitettavasti kertoa juuri mitään. Se meni aina niin nopeasti ja minulla oli kauhea kiire. Seuraava muistettava tapahtuma oli, kun ovelle koputettiin uudelleen joulupukin jo lähdettyä. Unohtikohan pukki antaa jonkun lahjan? Ei, tällä kertaa se ei ollut joulupukki vaan häntä etsimään lähtenyt setämme. Meillä lapsilla oli kiire selittää sedällämme, että pukki oli taas kerran käynyt vierailulla hänen poissa ollessaan. Setämme näytti kovin surulliselta, joskin olin näkevinäni pienen hymyn hänen kasvoillaan.

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että setäni suorastaan pidätteli naurua.

Tämä tarina on tosi

Ja se tapahtui kauan aikaa sitten. Se tapahtui niinä aikoina, kun kauppojen ilmoitustauluilla ei ollut takuuraittiiden joulupukkien mainoksia eikä sähkötolpissa ollut luotettavien pukkipalvelujen puhelinnumeroliuskoja. Se tapahtui ennen kuin markkinavoimat olivat vallanneet pukkibisneksen. Mutta se tarina voi herätä henkiin ja tapahtua vielä monta kertaa.

Tämän tarina myötä Toivotan kaikille Iloista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle!