Mitä pahaa on hyvässä? – hyväntekeväisyyskampanjoiden visuaalisista ”valinnoista”

Petri Kaverma, projektipäällikkö

Katastrofi- ja sokkikuvasto on kärki, jolla hyväntekeväisyyskampanjoita markkinoidaan ja tehdään tunnetuksi. Kampanjoiden tarkoitus on herättää ja hämmentää sokkivaikutuksellaan, jonka toivotaan avaavan kukkaron nyörit. Samapa tuo mitä puhutaan, kunhan puhutaan, tavataan ajatella. Kampanjoiden maksajat haluavat luonnollisesti mahdollisimman suuren katteen ja näkyvyyden kampanjoillensa. Mikä onkaan helpompaa ja taloudellisempaa kuin vetoaminen ihmisen perusturvattomuuteen? Tietoisuus elämän loppumisesta on ihmisen perustietoisuutta. Jokaisella sukupolvella on aina ollut omat ainutkertaiset pelkonsa.

Ihmisen voi jopa tehdä hulluksi ristiriitaisella kommunikaatiolla. Psykiatri Claes Andersson kirjoittaa, että valtataistelussa, joka myös on ihmisten välistä kommunikaatiota, vuorovaikutus saattaa olla hyvinkin dramaattista, osapuolia alistavaa ja loukkaavaa. Siinä käytetään hankalasti siedettäviä keinoja – kaksoissitovaa kommunikaatiota: Älä tottele minua! Tai: Koska lopetit vaimosi pahoinpitelyn? Anderssonin mukaan kaksoissitovaa on sellainen kommunikaatio, missä samanaikaisesti viestitään vastakkaisia voimakkaita tunteita tai käsityksiä niin ettei toinen pysty rationaalisesti suhtautumaan niihin. Syntyy ambivalenssi, jonka kanssa eläminen on hankalaa, tuskastuttavaa ja usein kestämätöntä. Juuri tällaiseen ambivalenssiin ainekseen pahoinvointikuvasto meissä vetoaa.  

Meille tarjottujen pahoinvointikuvien maailman voi hyvin käsittää kaksoissitovana kommunikaationa. Kaksoissitovassa kommunikaatiossa kuvien merkitys hämärtyy tai voi olla jopa vastakkainen yleiseen ja totuttuun verrattuna. Kontrolloimalla tiettyjä kuvia helpottuu myös ajattelun kontrollointi.

Ympäristömme kuvasto tarjoaa symbolit, joiden avulla ajattelemme, ja joiden avulla muodostamme käsityksiämme maailmasta. On kuvia, joiden käytön sopivuutta tulisi tarkastella erityisen kriittisesti ja mahdollisesti jättää kokonaan käyttämättä. Näitä ovat kuvat maahan putoavista ja murskautuvista ihmisistä, onnettomuuden uhreista, päättömästä sodan uhrista Sarajevon torilla tai vaikkapa kuva kuolevasta pikkupojasta (olipa kuva lavastettu tai ei). Tällaisia kuvia käytetään yleisesti ja mielellään joidenkin (barbaari)valtioiden uutislähetyksissä, mutta Suomen Yleisradion linjaan ne eivät (ainakaan toistaiseksi) ole sopineet. Sen sijaan hyväntekeväisyyskampanjoihin ne näyttävät sopivan.

Kampanjoita suunnittelee mainostoimistot, joiden mukaan tällainen on eettistä mainontaa. Se antaa lisäarvoa ja liekaa mainostoimistoille, joiden muissa toiminnoissa korostuu nimenomaan epäeettisyys – vallan ja hallitsemisen eetos. Mainoskampanjoiden rahoittajien ja suunnittelijoiden tulisi kyetä katsomaan kuviaan lapsen silmin. Vai pyhittääkö hyvä tarkoitus keinot?

Voi olla, että aikuinen kykenee käsittelemään kohteitaan hyväksikäyttävien tai jopa riistävien kuvien viestiä, mutta miten on lasten ja nuorten laita? Kuvien vaikutus saattaa olla myös aikuiselle yksinomaan traumatisoiva ja pidemmän päälle passivoiva, ja näin ne toistavat yksipuolista tarinoiden sfääriämme – omistusta ja valtaa. Tällaiset kuvat eivät keskustele mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. Ne yksinomaan määräävät ja hallitsevat. Riittävän usein toistettuina niistä tapaa tulla osa havaintojemme ja ajattelumme arkea.

Antropologi Gregory Batesonia mukaillen: ollaan menty alueille, jonne ei pitäisi mennä, sillä on olemassa asioita ja alueita, jonne enkelitkään eivät saisi astua.