Mistä ärsyynnyin tänään?

Luru Natunen, vertaistoiminnan koordinaattori

Ärsyyntyminen kurtistaa kulmat, tuntuu rintakehässä ja saa sykkeen kohoamaan. Tähän tilaan päästäkseen tarvitsee vain kuulla tai lukea jotain yksilöllisen ärsyyntymiskynnyksen ylittävää. Ärsyyntymiseen liittyy usein myös tunne siitä, että ei ihan osaa sanoa mikä tässä nyt ottaa päähän, mutta ihan samaa mieltä en nyt kuulemani/näkemäni kanssa ole.

Tänään ärsyynnyin asiantuntijastatuksella kirjoitetusta tekstistä joka liittyi yhteiskunnan etuuksien käyttämiseen. Ensilukemisella teksti tuntui ympäripyöreältä, mutta ärsytti. Tarkemmin tekstiin palattuani huomasin kaksikin erityisen ärsyttävää kohtaa. Ensimmäisessä jätettiin yhden vanhemman perheet (ei mikään pieni ryhmä) kokonaisuudessaan mainitsematta. Toisessa annettiin ymmärtää, että kotona lasta hoitavalla on aina ihan realistinen mahdollisuus lopettaa moinen toiminta ja palata töihin.

Mikä tässä siis niin ärsyttää? Henkilökohtaisesti se, että on muitakin totuuksia. On erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, jotka muuttavat elämänkulkua siten, että vaihtoehdot eivät ole niin selkeitä, tai edes mahdollisia. On jäätävä kotiin, ei ole töitä, kouluttautuminen tyssää monenmoisiin vastoinkäymisiin ja arki itsessään vie kaikki voimavarat.

Purin ärsytystä työkaverilleni. Sätin asiantuntijaa joka ei tajunnut kertoa tekstissään että tämä johtuu politiikasta, rakenteista jotka eivät tue ja kannusta. Työkaverini analyysi oli suoraa: tein itse ihan samaa. Käski kirjoittaa ärsytyksestäni blogitekstin. Että se, mitä ajattelin, tulisi jotenkin näkyväksi. Että ärsyyntyminen johtaisi toimintaan ja muuttuisi vaikkapa vaikuttamiseksi. Taidankin nyt tietää, mistä aiheesta haluan talviloman vaikuta ja pilki- leirin työpajassa herätellä keskustelua.