Miehet vapaaehtoistyössä

Ensimmäiset valtakunnalliset mieskaveripäivät alkoivat perjantaina 12.6. mediatreffien merkeissä

Kansalaisareenan, Helsinki Mission ja Kirkkohallituksen uusi vapaaehtoistoimijatutkimus osoittaa, että keski-ikäiset ovat ahkerimpia vapaaehtoistoimijoita näiden yhteisöjen toiminnoissa. Tulosta todennäköisesti korostaa se verrattuna muihin ikäryhmiin, että urheiluseuratoiminta on rajautunut pois. Tutkimusta puheessaan lainannut Emma&Elias -ohjelman tutkija Petri Paju kertoi Mieskaveripäivien avauksessa perjantaina 12.6., että vähiten miehiä kyseisen tutkimuksen mukaan kiinnosti ystävätoiminta.

Meiltä mieskaveritoiminnan ohjaajilta kysytään usein kuinka me oikein saamme miehiä toimintaamme mukaan? Vastaus on, että kuljemme paikoissa joissa miehiä voi tavata ja meillä on myös valmis, helposti avattava paketti toiminnasta, jolla on merkitystä ja johon tarjotaan koulutus, tuki ja palkitseminen. Tieto mahdollisuudesta toimia mieskaverina kulkee kaverilta toiselle, miehen puolisolta miehelle, mutta myös yhä enemmän sosiaalisen median välityksellä. Koulutus itsessään antaa turvan ja mahdollisuuden pohtia neljän viikon ajan, vastaavatko omat odotukset todellisuutta.

Samassa avaustilaisuudessamme puhuivat myös lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila, projektipäällikkö ja mieskaveri Petri Kaverma ja lastenpsykiatri Raisa Cacciatore. Kurttila muistutti, että miesten ja naisten näkyminen ja oleminen lasten elämässä liittyy pitkälti myös rakenteisiin, mutta myös omaan kokemukseen.

-Lapsi, jonka elämässä isä tai miehet eivät ole läsnä jokapäiväisessä elämässä kasvaa todellisuuteen, jossa se on normi. Kun tällaisesta lapsesta kasvaa aikuinen, on selvää, että hän todennäköisesti toteuttaa samaa mallia omassa elämässään. Olemalla poissaoleva isä tai kaiken jaksava äiti.

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen hyvä sanoma on, että kaikilla tulee olla vapaus ja tila kasvaa sellaiseksi kuin oma kutsumus ja kaipaus on. Kysymys ei ole sukupuolierojen häivyttämisestä vaan sen tunnustamisesta, että olemme jokainen omanlaisiamme, ainutkertaisia ihmisiä. Sukupuolierot ovat rikkaus, eivät rajoite tai normi, jonka mukaan mukautua yhteiskuntaan.

Mieskaveritoiminta alkoi vuonna 1992 Maunulan poikakerholta, jossa huomattiin kuinka suuri kaipuu pienillä isättömillä pojille oli päästä miesten seuraan. Pian kaveritoiminnassa oli jo mukana pieniä tyttöjäkin.

Ideaalissa maailmassa miehet ja naiset olisivat niin tasaveroisessa asemassa lasten elämässä, että mieskaveritoiminta voisi olla aikuiskaveritoimintaa. Tosiasia kuitenkin on, että yhä tänään lapsi ei pääse kasvamaan ilman jonkinlaisen läsnä olevan naisen olemassaoloa hänen vierellään, mutta meillä on lapsia, joille mies on mysteeri ja kaukainen hahmo, jonka persoonaa värittävät tarinat, ei oma kokemus. Tällöin oma mieskaveri voi avata huimia maisemia maailmaan ja omaan itseen, oli kyseessä sitten tyttö tai poika. Mieskaveripäivien yksi tärkeistä sanomista on, että lapsella tulisi olla oikeus molempia sukupuolia oleviin aikuisiin ystäviin, jotta hänellä olisi molemmat peilit apuna kasvaessaan aikuisuuteen. Mieskaveritoiminta antaa tähän yhden mahdollisuuden. Kuten Raisa Cacciatore toi loppupuheenvuorossaan esiin:

-Ihminen on yhteisesti kannatellun kasvatuksen laji. Kiintymyssuhteet on ymmärretty rajallisesti. Lapsi hyötyy useasta häneen sitoutuvasta aikuisesta.

Mieskaveritoiminta tuo mieskavereiden elämään iloa, tarkoitusta ja yhä aikuisenakin jatkuvaa kasvua ja itsetuntemusta. Seuraavat alkavat kurssit Helsingissä, Oulussa, Kuopiossa, Vaasassa ja Turussa löydät sivuiltamme www.mieskaverit.fi

Marika Rosenborg

Mieskaveritoiminnan ohjaaja