Lasten eriarvoisuus lukiossa kasvaa

10.2.2015

Nuorempi lapseni aloitti viime syksynä lukion. Jo ilmoittautumispäivänä kesäkuussa annettiin informaatiota oman henkilökohtaisen kannettavan tietokoneen hankinnasta. Rehtorilta saimme kirjallisen ohjeen:

”OHJE YLIOPPILASKOKEEN PÄÄTELAITTEESTA - Ylioppilaskoe muuttuu sähköiseksi vaiheittain 2016–2019. Jokainen sähköistä koetta tekevä kokelas tarvitsee kokeen ajaksi käyttöönsä henkilökohtaisen päätelaitteen, jolla hän suorittaa kokeen.”

Kesän lämpöisinä päivinä siirsin ohjeen syksyn harmaisiin päiviin. Ei olisi kannattanut.

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen elokuussa paperinippu sisälsi jo tarkemmat ohjeet tietokoneen suositeltavista ominaisuuksista liittyen prosessoriin, keskusmuistiin, näyttöön, akkuun, verkkoon ja ääneen. Olin pulassa. Miten osaan valita riittävän koneen, mutta olla maksamatta liikaa? Kysyin koululta lisäohjeita. Neuvottiin hankkimaan ”ensimmäiseksi tuettavaksi päätelaitteeksi normaali kannettava tietokone eli x86-prosessoriin toimiva työasema”.

 

Tutkin nettikauppojen tarjontaa ja ahdistuin. Olisikohan koululla joku sopiva lainakone alkuun?

Koululta vastattiin että koulun koneet ovat jo niin vanhoja ettei niitä suositella lainattavaksi tähän käyttöön. Toisekseen, mitä se tekisi oppilaan itsetunnolle jos hänellä on koulun vanha tietokone, kun muilla on jo omat uudet läppärit, minulta kysyttiin. Ahdistuin lisää.

Pojalle kerroin, että täytyy odottaa tilipäivää.

Myyjä sanoi, että lähtöhinta 300-400 euroa on sellaiselle koneelle, joka täyttää A4-kokoisen listan teknistä ominaisuuksista. Kauppa ei kuitenkaan luvannut, että kone olisi riittävä vielä kolmen vuoden kuluttua. Sellainen kone olisikin maksanut jo yli 600 euroa. Muut sopivat edulliset koneet myytiin jo kesällä.

Anu Haapanen

Hallituksen jäsen

 

 

 

Keskustele aiheesta Facebookissa https://www.facebook.com/pienperheyhdistys

 

   
   

Kysyin koululta, voisinko hakea taloudellista tukea joko koululta tai sitten vanhempainyhdistyksestä. Oppilashuoltoryhmä neuvoi kääntymään sosiaaliviraston puoleen, sieltä voi hakea toimeentulotukea koneen hankintaan.

Mietin kaikkia niitä pienituloisia vanhempia ja yksinhuoltajia, jotka kärvistelevät taloudellisessa ahdingossa. Tai sitten niitä, jotka eivät voi ostaa luotolla, koska ovat menettäneet luottotietonsa aiemmin. Useamman sadan euron kertahankinta lukiokirjojen lisäksi voi olla valtava summa irrottaa arjen menoista.

 

Itse alistuin ja menimme ostamaan koneen yhdessä pojan kanssa. Tosin malli saattoi olla liian halpa toimiakseen kahden vuoden päästä ylioppilaskirjoituksissa.

Samalla päätin ilmoittautua lukion oppilashuoltoryhmään mukaan. Näin voin nostaa vanhempien ääntä esille paremmin.