Lapsen etu?

22.10.2013

Kansalaistoiminnan koordinaattori Kaisli Syrjänen kirjoittaa kotihoidontuesta

Tällä hetkellä monissa kunnissa lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kohdistetaan leikkauksia ja myös perheen toimeentuloon. Kotihoidontuen leikkaaminen on lapsiin kohdistuva leikkaus. Kotihoidontuki on pieni ja on vaikea ymmärtää, miten sillä tulee toimeen. Se mahdollistaa kuitenkin monen yhden vanhemman perheen arjen.

Samaan aikaan kun kuntalisiä leikataan, keskustellaan kotihoidontuen järkevyydestä työllisyyden kannalta. Ihan kuin nämä liittyisivät toisiinsa. On suuri periaatteellinen kysymys lastenhoidon järjestämisestä ja vanhempien tasa-arvoisesta mahdollisuudesta työntekoon ja lapsen hoitamiseen. Mutta kotihoidontuen tai sen kuntalisän leikkaaminen on kokonaan toinen kysymys. On ajattelematonta käyttää esimerkiksi tasa-arvoon liittyviä argumentteja silloin kun ei ole vaihtoehtoa tarjolla ja kyseessä on perheen ainoat tulot, vaikkapa yhden vanhemman perheessä. Kukaan ei työllisty sillä, että tukea leikataan eikä kenenkään taloudellinen tilanne korjaannu sillä, että tavoitteena on löytää parempia käytäntöjä.

Pienen lapsen yksinhuoltajan on vaikea työllistyä, hänellä ei ehkä ole työpaikkaa, minne palata hoitovapaan jälkeen tai työ on sen kaltaista, että lapsenhoidon ja työn yhteensovittaminen on mahdotonta. Näille perheille kuntalisän poistaminen tarkoittaa köyhyyttä ja turvautumista toimeentulotukeen. Tänä vuonna Helsingissä jo 2000 uutta perhettä on joutunut siirtymään toimeentulotuen asiakkaiksi. Kotihoidontuen leikkaaminen toisi toimeentulotuen luukulle lisää asiakkaita. Helsingissä yhden vanhemman perheitä on jo kolmannes kaikista lapsiperheistä, koko maassa viidennes.

Mannerheimin lastensuojeluliitto, Pelastakaa lapset ja Ensi- ja turvakotienliitto muistuttavat kannanotossaan ’lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen oikeuksien sopimus ei ole hyvän tahdon ohjelmajulistus, vaan valtion ja kuntien päättäjiä velvoittava ihmisoikeussopimus.’

Lyhytnäköisten säästöjen puolustaminen hämmästyttää. En haluaisi uskoa, että näin toimitaan tyhmyyden tai pahan tahdon vuoksi. Toivotan Helsingin varhaiskasvatuslautakunnalle viisautta ja inhimillisyyttä tämän päivän kokoukseen!