Lapsella on oikeus tietää alkuperänsä

Pienperheyhdistys on yhden vanhemman perheiden kansalaisjärjestö. Luomme mahdollisuuksia ja ajamme etuja, jotta yhden vanhemman perheet voisivat pärjätä paremmin. Kaikki jäsenperheemme eivät ole eroperheitä, mukana on myös yksin adoptoineita, luovutettujen sukusolujen avulla lapsen hankkineita, leskiä ja muista syistä yksin lasta kasvattavia. Perheet monimuotoistuvat, on monta tapaa tulla vanhemmaksi. Yhdistyksen yhtenä tarkoituksena onkin muokata yleistä mielipidettä erilaisia perhemuotoja hyväksyväksi.

Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten oli tavallista, ettei lapselle kerrottu adoptiotaustasta. Oli traumaattista, jopa kohtalokasta perhesiteille, jos asia paljastui vahingossa. Adoptiolasten lisäksi Suomessa on nykyään paljon lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa luovutetuista sukusoluista (yli neljä prosenttia syntyneistä lapsista). Nykyään vallitseva mielipide on, että lapselle parhainta on saada tietää omasta alkuperästään mahdollisimman tarkkaan. Mitä se sitten tarkoittaa? Avuksi asiaa pohtiville vanhemmille, mutta myös muille lasten kanssa tekemisissä oleville  julkaistiin viime vuonna kirja ”Meidän pihan perhesoppa”, jonka matkassa pääsemme tutustumaan neljään erilaiseen lapsiperheeseen. Kirsikka on ydinperheen lapsi, Ilona sai alkunsa luovutetusta munasolusta ja oman isän siittiöstä kasvaen äitinsä vatsassa, Kaurin äiti päätyi hankkimaan lapsensa lahjasiemenen avulla ja Malviinan perheessä on kaksi äitiä ja yksi sisko. Riina Katajavuoren, Riikka Toivasen ja Maiju Tokolan käsikirjoittamaan kirjaan on luonut raikkaan kuvituksen Christel Rönns.

Kirjassa on mutkaton ote perheisiin ja lapsentekoon. Lapset ovat pääosassa ja asioista puhutaan konstailematta. Lopusta löytyy infoaukeama, jossa tiivistetysti kerrotaan keitä ovat lahjoittajat, kuinka lapselle kerrotaan hänen alkuperästään, milloin ei ole oikea hetki kertoa ja millainen on hyvä kertomistilanne. Tekstissä painotetaan vuorovaikutuksellisuutta ja muistutetaan, että paras tapa valmistautua tapahtumaan, on käsitellä asia ensin itsensä kanssa mahdollisimman hyvin. Lapsen tunteille pitää olla tilaa. Kirja kannustaa puhumaan asiasta jo taaperoikäisen kanssa ja lohduttaa jo ennalta: ”Kertomisessa ei voi epäonnistua. Asiaan voi aina palata.” Tutkimusten mukaan perheissä, joissa lapsen alkuperään liittyvistä asioista puhutaan avoimesti, voidaan hyvin.

Opetus- ja terapiatarkoitukseen luodut lastenkirjat tuppaavat vanhenemaan usein nopeasti, koska ajan henki on niissä vahva. Toisaalta, miksipä niiden pitäisi vuodesta toiseen kantaakaan, koska mahdollisuus on luoda aina uusia. Meidän perheen perhesoppa täyttää tärkeän tehtävän antamalla tukea ja tietoa mukavassa muodossa. Ei vain vanhemmille ja kyseiselle lapselle, vaan myös sisaruksille, isovanhemmille ja muille kasvattajille. Tänä päivänä kaikkien lapsia kohtaavien tulisi olla tietoisia monimuotoisista perheistä.

Marika Rosenborg

Mieskaveritoiminnan ohjaaja