Kesäloman kynnyksellä

Viimeisten viikkojen aikana olen huomannut yhä useammin haaveilevani kesälomasta. Ja pianhan se alkaa. Ensin lapsella alkaa heti koulujen loputtua. Siitä enää parisen viikkoa ja itsekin pääsee vapaille.

Mitähän kaikkea sitä tekisi tänä kesänä? Miten saan mahdollistettua niitä elämyksiä yhdessä lapsen kanssa, jolla jaksaa ensi talven uurastuksen? Entäs, jos ei tekisikään mitään, olisi vaan? Sanotaan, että se on sitä parasta, vaikka ihan en siihen usko. Ollaan vaan elämä kuuluu nuoruuteen, ei yhden vanhemman perheeseen. Meillä se tarkoittaa äidille kyllä aina kotitöitä ja hermoja raastavaa kinastelua ruutuajasta ja herkkujen määrästä.

Jotain traditioita meidän perheeseen on jo tullut. Kesällä käydään mummolassa, ja Linnanmäellä. Se on must. Alakoululainen käy kaverin kanssa aina leirillä. Jännittävää se on sekä äidille että lapselle, että viihtyykö, tuleeko vettä kaatamalla koko viikon ja pysyyköhän tavarat tallessa. Se on myös sitä kuuluisaa omaa aikaa molemmille. Harjoitellaan, että osataanko olla erossa ollenkaan.

Lisäksi meidän kesiin on kuulunut aina Pienperheyhdistyksen retki ja yleensä olemme vuokranneet mökin joko Vartiosaaresta tai Kaunissaaresta. Se, että lomaillaan muiden yhden vanhemman perheiden kanssa, on ollut tosi antoisaa. Saa jakaa kokemuksia. Voi vähän purkaa fiiliksiä ja olla yhdessä. Paistaa makkaraa, käydä saunassa. Ehkä ikimuistoisin oli Viron reissu Otepäähän. Kylpylään, jossa sai käydä hieronnassa, porekylvyissä, asua hotellissa valmiiden ruokapöytien äärellä. Sitä ihanuutta ei silloin voittanut mikään -  sai levätä arjesta ja yhdellä sähköpostilla järjestyivät käytännön asiat.

Muitakin upeita muistoja on Pienperheyhdistyksen jäsenyyden ja toiminaan osallistumiseen kautta tullut. Nyt olen puheenjohtajana ja kokemusasiantuntijana antamassa osani yhdistyksen toimintaan. Jäsenmaksulla tuen yhdistyksen taloutta ihan himpun verran.

Haluan vaikuttaa yhden vanhemman perheiden asemaan, erityisesti lasten näkökulma on lähellä sydäntä. Harmittaa todeta, kuulla ja lukea, miten osalla yhden vanhemman perheistä on todella tiukkaa taloudellisesti. Ei kunnolla varaa mennä minnekään. Joskus ei ole voimavaroja organisoida seikkailuelämyksiä, itsekin tietää, miten tiukilla on välillä ollut. Tähän minusta tiivistyy Pienperheyhdistyksen sanoma: Voimia vanhemmille ja mahdollisuuksia lapsille. Pidetään toisistamme ja lapsistamme huolta. Otetaan kantaa. Haastetaan päättäjiä. Ollaan vertaisia. Saadaan kavereita. Osallistutaan.

Marjukka Mankila

puheenjohtaja