Kannattiko syntyä Holkerin hallituskaudella?

Pari viikkoa sitten keskustelin YLE Radio Suomen toimittaja Vesa Marttisen kanssa yhden vanhemman perheiden tilanteesta. 

Tuli siinä radio-ohjelman väliajalla mieleen sellainen näkökulma, että Suomessa hallituskausien ollessa neljän vuoden mittaisia, kestää ihminen aikuiseksi kasvaminen viisi täysiaikaista hallituskautta. Sattumankauppaa on tietenkin se, millaisen hallituksen aikana syntyy, millaisen aikana tarvitsee päivähoitoa, terveydenhoitoa, sairaanhoitoa, puhe-, toiminta-, fysio- tms. terapiaa, millaisen aikana aloittaa koulun, tarvitsee tukiopetusta, ammatinvalinnanohjausta ja millaiseen tilanteeseen lopulta valmistuu koulusta.

Minä synnyin Paasion hallituskaudella, ensimmäiselle luokalle kansakouluun menin Liinamaan hallituksen aikaan, peruskoulun yläastetta kävin Koiviston toisen ja Sorsan kolmannen hallituksen aikana ja ylioppilaaksi pääsin Holkerin hallituksen aikana. 13 hallitusta ennätti tehdä päätöksiä minun 20 ensimmäisen vuoteni aikana.

Hallitukset usein syyttävät edellisiä hallituksia päätöksistä tai päättämättä jättämisistä. Tällä hetkellä erilaisissa tärkeissä elämäntilanteissa olevien lasten näkökulmasta hallituksen pitäisi ottaa vastuu tämänhetkisestä tilanteesta. Tutkimus 1987 syntyneistä on yksi esimerkki, mitä seurauksia ihmiselle voi koitua siitä, että syntyy ja kasvaa tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Me kaikki olemme tietysti aikamme tuotteita ja joillekin meistä on ihan ilman omaa ansiotamme käynyt hyvin. Olemme syntyneet ja kasvaneet silloin, kun hyvinvointivaltio on tarjonnut meille mahdollisuuksia ja auttanut meitä eteenpäin kompastellessamme.

Toki hyvinvointivaltion kukoistuksen aikanakin oli niitä, jotka putosivat turvaverkosta läpi. Se on kuitenkin eri asia kuin se, että synnytään ja kasvetaan ilman turvaverkkoa. Se on eri asia kuin se, että ollaan riskiryhmässä jo alusta asti siksi, että ei ole rahaa, työtä tai rikkaita sukulaisia tai että on sairaus, ominaisuus tai elämäntilanne, joka ei oikein sovi talouskasvun vaatimuksiin.

Tällä hetkellä esimerkiksi kahdeksanvuotias on aivan eri tilanteessa kuin saman ikäinen muutamia vuosia sitten. Kahdeksanvuotiaille oli tarjolla kohtuuhintaista iltapäivähoitoa koulun jälkeen, viisi tai kymmenen vuotta sitten hänen vanhempansa olivat päivätöissä todennäköisemmin kuin nyt. Tällä hetkellä kahdeksanvuotiaan vanhemmat ovat suuremmalla todennäköisyydellä vuorotöissä tai tekevät muuten epäsäännöllistä työaikaa (Perheet 24/7-tutkimus). Samaan aikaan ei ole varmaa, saako kahdeksanvuotias paikkaa iltapäiväkerhosta ja onko hänen vanhemmillaan varaa maksaa sitä. Kahdeksanvuotias voi näin ollen viettää koko pitkän iltapäivän ja illan yksin kotona.

Elämän eväät otetaan mukaan varhaisina vuosina. Jotain voi paikata myöhemminkin, mutta tieten tahtoen ei kannata antaa huonoja eväitä matkaan. Hallituksen kärkihankkeeseen, Perhepoliittiseen muutosohjelmaan kohdistuvat suuret odotukset. Sitä voi kommentoida otakantaa.fi-sivulla vielä 5.2. asti.

Kaisli Syrjänen

kansalaistoiminnan koordinaattori