Kahvipöytäkeskustelua Pariisin tapahtumien jälkeen

Perhekahvilassa meillä on pitkä pöytä, jonka ääressä istutaan, juodaan kahvia ja keskustellaan. Menneellä viikolla meillä oli mielenkiintoinen keskustelu äitien kanssa. Se kimposi Ranskan tapahtumista.

Erään äidin tuttava, muslimi, oli saanut viikonloppuna osakseen vihaavaa tuijottelua. Pohdimme yhdessä ovatko kaikki muslimit kollektiivisesti vastuussa jonkun terroristin teoista. Ja miksi näin on? Ja miksi islamin usko on nyt pahin uskonto maailmassa? Eiväthän kristitytkään ole vastuussa toisten kristittyjen tai valkoisten ihmisten teoista.

Koraanin tuntijoita oli paikalla ja keskusteltiin siitä, että nämä terroristit eivät Koraaniaan tunne. Terrorismi ei kumpua Koraanista, Raamatusta tai muista kirjoista vaan rikkinäisen ihmisen mielestä. Oli taustalla oleva kirja mikä tahansa. Miksi ihmisillä on tapana niputtaa joitain ihmisiä samaan nippuun uskonnon, syntyperän, taustan perusteella? Ei tarvitse kuin katsoa metrin päähän viereensä ja todeta, että kyllä me olemme erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Punahilkassa käy ihmisiä, joiden taustat ovat pitkin maailmaa, eri uskontokunnissa, eri kulttuureissa ja sukupolvien ketjuissa. Ihan hyvin silti mahdutaan saman pöydän ääreen. Täällä on tilaa kaikille ihmisille, jotka kokevat olevansa samalla viivalla muiden ihmisten kanssa. Jokaisella on omat murheensa ja ilonsa, mutta arvo on meillä kaikilla sama. Mihinkään katsomatta.

Susanna Vettenranta
Vertaistoiminnan ohjaaja