Hengissäpitoyhteiskunta

Mona Valtonen, puheenjohtaja

Eduskunnan köyhyysryhmä yhdessä eri toimijoiden, mm. Kuka kuuntelee köyhää-verkoston kanssa, järjesti seminaarin 11.2., aiheena mitä pitäisi tehdä toimeentulotuelle. (Katiska vai turva - mitä sosiaaliturvalle pitäisi tehdä?) Seminaarissa kuultiin niin kokemusasiantuntijoita kuin tutkijoita.  Mitä mieltä me yksinhuoltajat olemme toimeentulotuesta ja mitä sille pitäisi tehdä, vai pitääkö tehdä mitään? Ja jos pitää tehdä jotain, mitä voisimme tehdä yhdessä?

Toimeentulotuki on aikanaan laadittu viimeiseksi avuksi, kun putoaa syystä tai toisesta niin pienille tuloille, ettei selviä arkisista menoista eikä apua ole saatavilla mistään muualta. Valitettavasti monelle toimeentulotuki on muodostunut osaksi vakituista tuloa siinä kuin palkkatulo tai lapsilisät. Siis nekin, jotka käyvät töissä, saavat asumistukea, lapsilisää ja elatustukea. Tämä on ihan muuta kuin viimesijaisin sosiaaliturva ihmisten taloudellisessa ahdingossa.

Suurin syy tällaisissa tapauksissa on kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset. Asumisen kalleus on kovinta täällä pääkaupunkiseudulla ja siihenkin pitäisi puuttua. Ehkä siinä pitäisi palata menneeseen ja ottaa käyttöön vuokrasäännöstely.  Asumiskustannukset tuntuvat olevan jotenkin kuuma peruna, johon ei edes tuossa seminaarissa kovasti puututtu.

Seminaarissa moni puhuja oli perustulomallin puolella. Nykymuotoinen sosiaaliturvamme ei enää aja asiaansa. Tuloloukot ovat järjettömiä ja muu sosiaalityö on jäänyt toisarvoiseksi monessa kunnassa. Kehittämistä olisi, mutta mikä olisi se oikea muoto? Veisikö perustulo ay-järjestöjen voiman? Kuka silloin pitäisi meidän duunareiden puolia yritysjohtajia vastaan, ettemme olisi joku päivä taas takaisin siinä että työntekijä on pelkkä orja ja vailla mitään sananvaltaa omien työolojensa puolesta? Tämä on minulle ollut suurin peikko perustulossa, mutta jos ay-järjestöt tulevat mukaan kehittämiseen, niin ehkä siitä tulisi toimiva malli. Voi kun olisi kristallipallo saatavilla.

Seminaarin toinen kokemusasiantuntija, Pekka Eloheimo, sanoi omassa puheessaan, että Suomi ei enää ole hyvinvointiyhteiskunta vaan hengissäpitoyhteiskunta. Kaikkien edun mukaista on pitää huolta vähempiosaisista. Toimeentulotukea saa moni muukin kuin yh-perhe. Olisi hienoa, jos ensin keksisimme PPY:ssä keinoja, mitkä auttaisivat yh-perheitä, yhdistäisimme voimia monien muiden eri järjestöjen kanssa ja ajaisimme kaikkien yhteistä etua.