Opiskelijan huomioita – vapaaehtoiset kultaakin kalliimpia

14.5.2018

Viimeistä viedään. Harjoitteluni Pienperheyhdistyksessä lähenee loppuaan, kun tänään starttasi viimeinen harjoitteluviikkoni.Tuntuu hassulta ajatella, että muutaman viikon kuluttua olen valmis yhteisöpedagogi.

Haluaisin kuitenkin tässä vaiheessa pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan omaa matkaani harjoittelijana Pienperheyhdistyksessä. Suoritin harjoitteluni Vapaaehtoinen lapsen tukena – eroauttamista julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä -hankkeeseen. Harjoittelun edetessä olen kuitenkin päässyt tutustumaan Pienperheyhdistyksen muuhun toimintaan. Olen huomannut, että toiminnan kirjo on todella laaja, toimintaa järjestetään laidasta laitaan. 

Yksi asia kuitenkin yhdistää Pienperheyhdistyksen vapaaehtoistoimintoja, vapaaehtoisista todella välitetään. Pienperheyhdistyksellä ei välttämättä ole suurempien järjestöjen kaltaisia resursseja, saati budjettia tukemassa vapaaehtoisten toimintaa. Vapaaehtoisia halutaan kuitenkin tukea, kannustaa sekä kiittää mahdollisimman paljon. Työntekijät haluavat luoda vapaaehtoisille parhaimmat puitteet vapaaehtoistyön tekemiselle.

Haluan kiittää jokaista Pienperheyhdistyksen työntekijää siitä, että olette ottaneet minut niin hyvin vastaan. Mielestäni yhdistys tekee korvaamattoman tärkeää työtä, näin viiden lapsen yksinhuoltajaperheen kasvatin näkökulmasta. 

Erityiskiitos kuuluu kuitenkin omalle harjoitteluohjaajalleni, Kirsi Lankiselle. En olisi voinut toivoa itselleni parempaa ohjaajaa työelämään kuin Kirsin. Kirsillä on varmasti ollut kärsivällisyys usein koetuksella, kun olen heitellyt ilmoille mitä kummallisempia kysymyksiä. Kirsi on kuitenkin ollut kanssani kärsivällinen ja eikös sitä niin sanota, että tyhmiä kysymyksiä ei ole! 

Harjoittelu on täyttänyt kaikki toiveeni ja ehkä vähän enemmänkin. Reppuni on nyt pakattu täyteen työelämään tarvittavia eväitä ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Minna Lyttä

yhteisöpedagogiopiskelija