Onni on päiväkoti lähellä kotia – jos sieltä sattuu saamaan paikan

3.4.2017


Tämä kirjoitus on yksi kuntavaaleihin liittyvistä blogikirjoituksista. Kirjoituksia on pyydetty jäseniltä, opiskelijoilta ja kaikkien puolueiden yh-ehdokkailta. Mielipiteet ovat kirjoittajien omia.

 

Muutimme kesällä uuteen kotiin. Edellisen asuinpaikan hankalista päiväkotimatkoista viisastuneena hinnan lisäksi ykköskriteerinä oli, että päiväkoti pitää olla lähellä. Löysimme unelma-asunnon, josta matkaa lähimpään päiväkotiin on kotiovelta noin 30 metriä. Siirtohakemuksen tein toukokuun puolella, mutta kaikki syksyn paikat oli kuulemma jo jaettu. Kesällä tarjottiin paikkaa 4 km päästä kotoa. En ottanut, koska matka-aika ei olisi merkittävästi lyhentynyt verrattuna vanhalla alueella 8 km:n päässä olevaan päiväkotiin. Syyskuussa tarjottiin paikkaa 2 km päästä. Sen otin, varmistettuani ensin päiväkodin johtajalta, ettei vaikuttaisi mitenkään paikkaamme siirtojonossa (tämä tieto on sittemmin osoittaunut vääräksi, kun olen asiaa selvitellyt varhaiskasvatusviraston johtoa myöten), sillä tietenkin haluaisin lapset edes joskus lähipäiväkotiin.

 

Meidän tyypillinen päivämme:

Klo 7.20 viimein ovesta ulos jo valmiiksi myöhässä,

klo 7.44 lapset päiväkodissa, riisuttu, kädet pesty, tossut laitettu jne. ja minä huomaan, ettei kummallakaan ole yhtään vaippoja ja lähden hakemaan unohtunutta vaippapakettia (tässä vaiheessa savu nousee päästä kun katselen kuinka muut lähitaloissa asuvat tepastelevat rauhassa lähipäiväkotiimme, minne olisimme kävelleet minuutissa ja mistä käsin vaippapaketin haku kotoa olisi minultakin onnistunut noin kolmessa minuutissa).

Klo 7.57 pääsen vihdoin lähtemään töihin.

Klo 8.30 perillä ja kellokortti leimattu. Kiitos auton, josta en tiedä kauanko sitä pystyn enää pitämään liikenteessä, vaatisi korjauksia, joihin ei rahaa.

Töissä pitäisi siis olla klo 16.30 asti, jotta tulee kahdeksan tuntia täyteen. Riippuu ihan liikenteestä ehtisinkö päiväkodille klo 17 vaiko 17.15, eli toisin sanoen täytyy lähteä aikaisemmin ja miinusta pukkaa kun päiväkoti sulkee ovensa klo 17.00.

 

Ja jos auto lopullisesti hajoaa, mitä sitten?

Julkisilla matka töihin nykyiseltä päiväkodilta on tunti ja 13 minuuttia suuntaansa, eli en 10 tunnin hoitoajan puitteissa pysty tekemään 8 tunnin päivää, vaikka kaikki menisikin putkeen joskus. (Muuttaminen lähemmäs työpaikkaa ei ole vaihtoehto, sieltä on vuosikaudet etsitty kohtuuhintaista asuntoa tuloksetta.) Ja lasten todellisen päivän pituus sitten vielä kasvaisi noin 50 minuuttia johtuen kaukaisesta päiväkodista. Ne kerrat kun ollaan bussilla sinne kuljettu siihen on käytännössä mennyt noin 25 min/suunta, vaikka varhaiskasvatusvirastossakin matka-ajan arviointiin käytetty reittiopas näyttää 10min. Lasten kävelyvauhti on hitaampi kuin aikuisten, aina ei mahdu rattaiden kanssa bussiin jne.

Jos lapseni nyt syksyllä pääsevät viimein sinne lähipäiväkotiin, on isommalla taas edessä päiväkodin vaihto vuoden päästä, koska tuossa päiväkodissa ei ole esiopetusta (eikä ole nykyisessäkään päiväkodissa eli sinne jääminen ei ole ratkaisu tähän ongelmaan). 4-vuotias on ollut jo nyt kolmessa eri päiväkodissa eli nuo ovat sitten neljäs ja viides.

 

Saman perheen lasten sijoittelu eri päiväkoteihin

Toinen asia mitä esiopetuksen keskittämisessä ei ilmeisesti ole yhtään ajateltu on se, kuinka hankalaksi perheen arki menee kun pitää kuljettaa lapsia kahteen eri osoitteeseen, jotka eivät välttämättä ole edes lainkaan lähellä toisiaan. Julkisilla liikkuen tuohon vierähtää helposti jopa tunti. Esikouluunkin lapsi pitää saattaa sisälle asti, riisua jne., koko ajan sitä toista lasta mukana kuljettaen.

Päivähoidon keskeytyslomakkeeseen taas pitäisi ehdottomasti lisätä varoitus, että tämä ei sitten takaa sisaruksen pääsyä samaan päiväkotiin. Useimmitenhan tuo keskeytys tehdään nimenomaan vanhempainvapaan ajaksi.

Itsekin tein äitiyslomalla ollessani hoidon keskeytyksen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, minkä piti taata paikka vanhassa päiväkodissa. Minusta kun oli turhaa pitää 2-vuotiasta päivähoidossa viemässä paikkaa työssäkäyvien lapsilta ja halusin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan kun kerrankin olin päivät kotona. Suuri virhe. Päivähoitohakemukset töihin paluuta varten tein 5kk ennen hoidon tarpeen alkua. Kun tuo päivä alkoi häämöttää, soittelin pojan vanhaan päiväkotiin, mutta sieltä vain vahingoniloisesti todettiin, että on meillä pojalle paikka joo, mutta ei hänen pikkuveljelleen. Tietenkään en halunnut alle yksivuotiasta laittaa yksin eri päiväkotiin kuin hänen veljensä, en matkojen takia, enkä muutenkaan. Eli siinä sitten jännättiin onko mitään järkevää hoitopaikka löytymässä, kunnes viimein tuli tieto uudesta päiväkodista, minne molemmat pojat mahtuisivat, peräti kaksi viikkoa ennen kuin minun piti palata töihin.

 

Päivähoitopaikkojen keskittäminen isoihin yksiköihin

Onko tarkoitus, että jatkossa pieniä lähipäiväkoteja ei ole lainkaan, vaan kaikki lapset hoidetaan joissain 250 lapsen laitoksissa? Meidänkin (90-luvulla rakennettu hyväkuntoinen) lähipäiväkotimme on alueemme uudessa kaavassa merkitty purettavaksi ja päivähoitopaikat aiotaan keskittää suuriin yksiköihin kauempana. Sitten on varmaan eskari samassa talossa, ja matkat tasapuolisen hankalat kaikille, paitsi ihan sen jättipäiväkodin vieressä asuville, jotka puolestaan saavat kärsiä jatkuvasta kuljetustrafiikista. Kun matka päiväkodille venyy liian pitkäksi kävellä niin kulkuvälineeksi valikoituu arjen kiireessä usein auto, vaikka kuinka olisi hienot julkiset liikenneyhteydet ja pyörätiet.

 

Kukka Miikkulainen

FM, TkT, kahdeksan lapsen yksinhuoltaja