Vanhempansa hylkäämä lapsi kantaa häpeää mukanaan

8.2.2018

Jörn Donner kohahdutti jälleen. Tällä kertaa kertomalla sen, mitä on tuntenut lapsiaan kohtaan. Tai tarkemmin, mitä ei ole tuntenut. Kirjailijalla on yhteensä kuusi lasta, joista vain kahdelle hän on ollut läsnäoleva isä. Syyksi valintaansa hän kertoo kahden osalta huonot suhteet äitiin, kahden osalta sen, että lapset olivat vahinkoja, eli Donner ei saanut omien sanojensa mukaan itse vaikuttaa heidän syntymiseensä tähän maailmaan.

Donner kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa, ettei hän koskaan tuntenut omaa isäänsä, joka kuoli alle viisikymppisenä. Jörn oli tuolloin vain kahden vuoden ikäinen. ”En koskaan kaivannut häntä.” kirjailija toteaa Helsingin Sanomissa.

Jutusta syntyy kiusaus tulkita, että Jörnin puuttuva isäkokemus on pohjana hänen kykenemättömyydelleen toimia isänä. Kuitenkin, kahden muun poikansa elämään hän on osallistunut, vaikka sanookin: ”Minulla ei ole aavistustakaan siitä, millaisen miehen mallin olen Rafaelille antanut.”

Jörn Donner ei tunne häpeää sanoistaan, vaikka kansa älähti. Harva puhuu noin suoraan epämiellyttävistä puolistaan. Isättömät lapset eivät kuitenkaan ole keskuudessamme harvinaisuuksia. Kohtaan heitä työssäni päivittäin, ainakin paperilla.

Jos isä on kuollut, tai lapsi on saanut alkunsa luovutetuin sukusoluin, on tarina kokemuksellisesti hyvin erilainen, kuin se, jossa isä lähti sanomatta sanaakaan. Tai jopa perusti uuden perheen viereiseen kaupunkiin ja jätti yhteydenpidon aiempiin lapsiinsa. Hylkääminen aiheuttaa lapsessa häpeää. Huonommuuden tunnetta, josta voi olla vaikeaa päästä eroon ilman ammattiapua.

Mieskaveritoiminta mahdollistaa sen, että lapsi voi saada aikuisen miehen elämäänsä kaveritoiminnan kautta ja sitä kautta merkityksellisen aikuissuhteen. Mieskaveri ei ole isänkorvike, mutta läsnäolon ja nähdyksi tulemisen vaille jäämistä se voi korvata. Joskus on käynyt niinkin, että mieskaveri on voinut edistää lapsen ja lapsen isän suhteen paranemista

Vanhempien parisuhde ja lapsen vanhemmuus ovat eri asioita. Hyvä ero mahdollistaa sen, että lapsella on hyvät suhteet vanhempiinsa.  Se on lapsen oikeus, ei vanhemman. Siksi molempien vanhempien tulee tehdä parhaansa, jotta se toteutuisi.

Marika Rosenborg

Uudenmaaan Mieskaveritoiminnan ohjaaja