Uusi puheenjohtaja esittäytyy
4.11.2021
Olen vastavalittu Pienperheyhdistysen hallituksen puheenjohtaja, nelikymppinen teinin äiti, työkseni sote-ammattilainen. Minulta kysyttiin tunnelmista heti valinnan jälkeen, ja minulla on nyt ollut pari päivää aikaa koota ajatuksiani asian suhteen.
Vahvuuteni päivätyössä ovat kuuntelijana ja havainnoitsijana, ihmisten hyvinvointia tukemassa. Siinä roolissa on toimittava herkkänä ja varovaisena, ottamatta liiallisesti kantaa. Edellisen vuoteni hallituksen jäsenenä olen voinut olla mukana, omasta näkökulmastani myös oppimassa ammattimaisesti hoidetun yhdistyksen toimintatapoja.
Avoimin mielin uuteen tehtävään
Nyt puheenjohtajana oletan roolini edellyttävän aktiivisempaa otetta, ja tarvittaessa myös puheenvuoroja yhden vanhemman voimin toimivien perhemuotojen huomioimiseksi päätöksenteossa. On myös lähtökohtaisesti ilo toimia virkeässä kansalaisjärjestössä, jonka toiminta koskettaa omakohtaisesti, ajaa lapsiperheasioita käytännönläheisesti, sekä tekee vaikuttamistyötä yhteiskunnallisesti.
Yhdistyksellä on jo ikää, toimintoja, jotka ovat siirtyneet osaksi yhteiskunnallisia peruspalveluita, mutta samalla tässä ajassa joustavasti elävää uutta ja modifioitua toimintaa, sekä toimintavarmuutta, jota luo ammatikseen asioita työstävä ja organisoiva kokenut toimistoväki. Toimintaa linjaa yhdistyksen kokouksen valitsema hallitus, jonka kanssa olen osaltani mukana osallistumassa, verkostoitumassa, ja mahdollistamassa yksin lapsiarkea pyörittävien arjen sujuvuutta. Uuden tehtäväni kanssa olen alussa, ja avoimena.
Lapsiperhearjen kysymyksistä vaikuttamiseen
”Yksinkö hoituu?”, kuuluu aikaisemman kampanjan kysymys, ja yhtä lailla samankaltaista sisältöä edustaa minulle vastikään esitetty kysymys siitä, mitä taikatemppuja teemme selviytymisemme eteen? Ainoana aikuisena perhearjen luotsaaminen vaatii onnistuakseen erityisiä järjestelyjä, ja usein lisäponnistelua toimiessamme ydinperheoletusten värittämässä todellisuudessa. Ehkä ripauksen taikuuttakin?
Valtakunnallisesti aluevaaleissa on lähin vaikuttamisen paikka toimintoihin, jotka parhaimmillaan heijastelevat lapsiperhearjen ja palvelujen sujuvuutena. Itseäni mietityttävät erityisesti myös kysymykset yhä jatkuvan pandemia-ajan vaikutuksista erityisesti vauva- ja pikkulapsivaiheen lisääntyneisiin haasteisiin. Yksinäisyyden ja eristäytyneisyyden myötä huonovointisuus näissäkin ryhmissä on lisääntynyt. Myös nuorten, elämän murrosvaihetta elävien, mielenterveyden haasteet ovat tänä aikana kasvaneet merkittävästi.
Miten toimia järjestönä nyt niin, että autetaan lapsia ja aikuisia, ja tavoitetaan tämän ajan liiallisia haasteita kohdanneet ihmiset riittävän hyvissä ajoin? Yhdistyksen vaikuttamistoiminnalla on myös tärkeä herättelijän rooli siellä, missä päätetään niistä yhteiskunnan toiminnoista ja resursseista, joilla korjataan kenties jo syntyneitä vaurioita.
Helsingissä 2.11.2021
Taija Liuhto