Taijan neljä vuotta puheenjohtajana: luottamusta, tilaa ja yhteistä suuntaa

10.12.2025

Kun Taija Liuhto kuuli ensimmäistä kertaa Pienperheyhdistyksestä, se tapahtui sattumalta ja arkisessa ympäristössä. Hän seisoi työpaikan aurinkoisella parkkipaikalla, kun puolituttu kollega pysähtyi kysymään kuulumisia ja keskustelu lipui perhetilanteisiin. Taija kertoi olevansa yksinhuoltaja. Silloin kollega kysyi, oliko hän kuullut Pienperheyhdistyksestä. Taija ei ollut. Seuraavana päivänä kollega toi hänelle paperisen tiedotteen – pienen A5-kokoisen vihkosen, täynnä tapahtumia ja vertaistukea. Taija otti sen vastaan, luki ja jäi miettimään. ”Onpa hienoa, että tällaista on olemassa”, hän ajatteli, mutta ei vielä kokenut tarvetta lähteä mukaan.

Vaikka Taijalla oli ystäviä, verkostoja ja tukea, hän tunnisti, että kaveripiirin elämä ydinperheissä oli erilaista kuin hänellä, ainoana yksin lastaan kasvattavana vanhempana. Ensimmäinen Pienperheyhdistyksen toiminta, johon Taija lapsensa kanssa lähti mukaan, oli päiväretki Kaunissaareen. Siellä hän kuuli ihmisten puhuvan avoimesti yksinhuoltajan arjesta, väsymyksestä ja turhautumisesta. Puheet koskettivat Taijaa.

Taijan polku hallitukseen

Taija on aina ollut tekijäluonne – ihminen, joka järjestää, yhdistää ja tuo toisia yhteen. Hoitovapaan aikana hän oli organisoinut kuntojumpan leikkipuistossa. Tässä kohtaa Pienperheyhdistys ei sitä vielä huomannut. “Oisin ollut tosi hyvä vertaisvapaaehtoinen, jos joku olisi sen tajunnut kysyä”, Taija naurahtaa. Onneksi hän lähti myöhemmin mukaan vertaisvapaaehtoisten ryhmään, joka järjesti vanhempien hyvinvointia tukevia tapahtumia.

Taija oli kiinnostunut myös yhdistyksen toiminnasta ja osallistui vuosien ajan kevät- ja syyskokouksiin, onhan hänellä ”yhdistysveri suonissa”, kuten hän itse sanoo. Hallitusjäsenyys toteutui lopulta luontevasti.

Ehdokkuus puheenjohtajaksi tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä. Kun edellinen puheenjohtaja syksyllä 2021 ilmoitti jättävänsä tehtävänsä, joku ehdotti Taijaa. Hän ei ollut ehtinyt valmistautua ajatukseen ollenkaan. ”Sitten ajattelin, että yhdistyksessä on niin paljon hyvää toimintaa, että tähän on nyt tartuttava”, Taija muistelee hymyillen hetkeä, josta alkoi lopulta neljä vuotta kestänyt pesti yhdistyksen puheenjohtajana.

Puheenjohtaja, joka rakentaa avoimuutta ja keskustelua

Taijan puheenjohtajuus on ollut kaikkea muuta kuin etäistä. Hän ei halunnut hallituksesta harmaata ryhmää, joka kokoustaa suljettujen ovien takana. Hänen johdollaan hallitus tuli näkyväksi myös jäsenistölle. Hallituksen jäsenten esittelyt, painopistepäivien parempi kytkentä hallituksen työhön ja se, että hallitusehdokkaat tulivat avoimesti näkyviin jo ennen valintaa – nämä olivat Taijan keinoja avata hallitustyötä jäsenille.

Taija halusi luoda yhteishenkeä myös hallituksen sisällä. Hänen mielestään hallitus ei ole vain tekninen elin, vaan siellä muodostetaan yhteinen suunta käytännön tasolla. Hän muistuttaa, että monet hallitukseen tulevat jäsenet vasta opettelevat yhdistystoimintaa. Taijalle oli tärkeää, että ihan kaikki hallituksen jäsenet voivat käyttää ääntään. Hän korostaa, ettei halunnut hallituksen olevan mykkä hallitus – paikka, jossa vain muutama puhuu ja muut nyökkäilevät. Hallituskaverit saavatkin Taijalta paljon myönteisiä arvioita – hallituksessa on ollut ”hyvä porukka”. Ei omaan pussiin pelaamista, ei liian suurta egoa, vaan halua ajaa juuri niiden perheiden asiaa, joiden vuoksi yhdistys on olemassa.

Yhteisen suunnan rakentamista – myös rekrytoinnissa

Yksi Taijan kauden kestokeskusteluista liittyi siihen, miten hallitus työskentelee: etänä vai paikan päällä. Koronavuodet pakottivat etäkokouksiin, mutta Taija näki pian, kuinka paljon päätöksenteosta jäi puuttumaan, asioita, joita ruudulla ei nähnyt. Hän puhuu edelleen vahvasti sen puolesta, että kasvokkaisilla kohtaamisilla on oma merkityksensä ja korostaa vuorovaikutuksen ja mikroilmeiden merkitystä yhteisen ymmärryksen luomisessa. Hänen johdollaan hallitus siirtyi takaisin fyysisiin kokouksiin, mikä vahvisti luottamusta ja lisäsi keskustelun syvyyttä.

Yksi keskeinen kohta Taijan puheenjohtajakaudella oli uuden toiminnanjohtajan rekrytointi. Prosessi piti valmistella lähes puheenjohtajuuden alkumetreillä keväällä 2022. Se tuntui ensin valtavalta tehtävältä, mutta hallituksesta löytyi monenlaista osaamista ja hyvällä yhteistyöllä siitä tuli monella tapaa onnistunut prosessi. Sitä on Taijasta mukava muistella vielä jälkeenpäinkin näin kauden lopussa. ”Olen kroonisesti tyytyväinen siitä”, Taija nauraa.

Ihminen, joka yhdistää muita

Jos Taijaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi yhdistäjä. Hän yhdistää ihmisiä niin arjessa kuin työssään. Taija on kaveripiirissäkin usein se, joka valitsee paikan, kerää porukan kasaan ja saa ihmiset tulemaan — joskus jopa liiankin runsaslukuisesti niin että istumapaikat meinaavat loppua!

Uteliaisuus olisi toinen Taijaa osuvasti kuvaava sana. Hänestä kumpuaa luontainen kiinnostus elollista kohtaan. “Olen kauhean utelias. Ihmiset ovat kiinnostavia — ja koko elollinen elämä. Kadulla kulkiessani mä tarinoitan itse mielessäni toisten elämää ja mietin, miksi he liikkuvat niin kuin liikkuvat.” Se ei ole pelkkää havainnointia, vaan halu nähdä toisen ominaislaatu.

Mitä Taija jättää jälkeensä?

Neljään vuoteen on mahtunut monenlaista. Taija puhuu niistä merkityksellisinä vuosina, joista hän oppi paljon ja joihin hän toi oman jälkensä. Taija jättää perinnöksi tulevaan avoimen ja läpinäkyvän hallituskulttuurin, hyvän yhteishengen ja keskustelevuuden. Ennen kaikkea hän toivoo kuitenkin, että hänen jälkeensä jää yhdistys, jossa ihmiset tulevat nähdyksi ja kuulluiksi kokonaisina.

Taija siirtyy nyt tehtävästään eteenpäin tuttuun tapaansa: rauhallisesti, ihmisiä kuunnellen ja aidosti välittäen. Ja ehkä pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.