Palveluiden keskittäminen yksinhuoltajan näkökulmasta

Useat kunnat ja kaupungit ovat lähteneet keskittämään sosiaali- ja terveysalan palveluitaan isoihin yksiköihin, Helsinki mukaan lukien. Tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä Helsingissä on pääsääntöisesti vain isoja terveys- ja hyvinvointikeskuksia, joka tarkoittaa pienten yksiköiden lakkauttamista (Ahonen 2014). Keskuksia on tällä hetkellä kaksi Kalasatamassa ja Vuosaaressa (Helsinki 2022). Tänä vuonna aletaan rakentamaan Kampin terveys- ja hyvinvointikeskusta Helsingin keskustaan, jonka olisi tarkoitus avautua vuonna 2027 (Helsinki). Näiden keskusten idea on, että kaikki palvelut ovat saatavilla samasta paikasta. Näihin palveluihin kuuluu esimerkiksi terveyspalvelut, sosiaalipalvelut, laboratorio, suun terveydenhuollon palvelut ja päihdepalvelut (Helsinki 2021).

Itse en ole varma, onko tämä isojen yksiköiden rakentaminen aina niin hyvä asia. Ajatus on varmasti hyvä: kaiken palvelun saisi saman katon alta, mutta tämä tarkoittaa usein asiakkaalle pidempiä matkoja kotoa palveluiden luokse. Sairaana kulkeminen pitkän matkan päähän terveyspalveluihin kuulostaa aika karulta. Meillä kaikilla ei ole autoa tai tuttavia, jotka voivat tarjota kyydin.

Itse kahden lapsen yksinhuoltajana olen jo kärsinyt näistä keskittämisistä. Koska lapseni eivät vielä voi omatoimisesti asioida lääkärissä tai hammaslääkärissä, joudun esihenkilöni kanssa tarkkaan miettimään, koska pystyn irrottautumaan töistä. Eikä sekään riitä, milloin minun työni venyy asioinnille, vaan minun pitää vielä saada lapselleni aika hoitavalle taholle tuohon ajankohtaan. Usein tarjottavat ajat ovat täysin mahdottomia varhaiskasvatuksessa työskentelevälle vanhemmalle.

Pelkästään lasteni nykyiseen hammaslääkäriin matkustamiseen saan varata tunnin suuntaansa. Entinen hammaslääkärin vastaanotto oli kodin läheisyydessä. Koska kyse on tällä hetkellä molempien lasteni osalta oikomishoidosta, tarkoittaa se, että asioimme hammaslääkärissä vuoden aikana usein. Toimipiste on valitettavasti sellaisessa paikassa, johon en uskalla lapsiani päästää vielä yksin kulkemaan, vaikka hammaslääkäri sitä ehdotti. Eikä pelkästään minun työaikaani kulu, vaan myös lapsen koulupäivät katkeavat useaksi tunniksi.

Olen jäänyt miettimään, onko näissä Helsingin päätöksissä ajateltu asiakkaiden käyttämää aikaa palveluihin ollenkaan. Kaupungille tulee varmasti näistä keskittämisistä säästöä, mutta onko koskaan laskettu kuinka paljon tämä tulee maksamaan työnantajille ja työntekijöille.