Mukavia hetkiä yhdessä vertaisten kanssa
17.4.2025
Huhtikuu on Pienperheyhdistyksen viestinnässä vertaistoiminnan teemakuukausi. Vertaistoiminnalla tarkoitetaan ihmisten keskinäistä tukea ja apua, jossa samantyyppisiä asioita kokeneet ihmiset tukevat toisiaan vastavuoroisesti. Haluamme nostaa tätä tärkeää teemaa esille ja saimme kokeneen vertaistoimijan haastateltavaksi kertomaan omista kokemuksistaan PPY:n perhekahvilan pitäjänä.

Kuka olet ja miten olet löytänyt toimintaan mukaan? Mikä sinut innosti aloittamaan?
Olen Anna, FM nykytaiteen asiantuntija, ja erityislapsen yksinhuoltaja Itä-Helsingistä. Ryhdyin perhekahvilan vapaaehtoiseksi ohjaajaksi, koska kaipasin aikuisia keskustelukumppaneita arkeen. Oman ajan järjestäminen harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoihin on välillä tosi hankalaa. Mietin, että entä jos kokeilisin laittaa oman vapaa-ajan ensimmäiseksi säännöllisesti. Pienen lapsen yksinhuoltajana oleminen on vaativa työ, jonka vähäisen vapaa-ajan haluaa käyttää hyvin.
Perhekahvilan idea lähti minulla siitä, että olisi mukavaa, jos lähikahvilaan löytyisi kaveri, jonka kanssa mennä kahville tilanteessa, jossa lasten vilkastakaan menoa ei niin kummasteltaisi. Porukassa asiat tuntuvat usein helpommilta.
Olen ollut Pienperheyhdistyksen jäsen kolmisen vuotta. Minut innosti alun perin osallistumaan toimintaan hyvä sijainti metron varrella. Herttoniemenrannan toimistolla oli paljon tapahtumia, lapsille kivat leikkitilat ja lastenhoito, joten osallistuin moneen juttuun. Vapaaehtoisena minua innosti aloittamaan Elo, Pienperheyhdistyksen vapaaehtoiskoordinaattori, joka kannusti ohjaamaan perhekahvilaa kerran kuukaudessa.
Olin pohtinut, että teen myös jonkun pätkän vapaaehtoistyötä Pienperheyhdistyksessä, ja sitten sattui hyvä hetki ja olin yhteydessä Eloon. Sovin ajaksi aluksi 3 kuukautta ja lopulta pidin perhekahvilaa 6 kuukautta. Ihaninta on minusta se, että olen saanut uusia hyviä ystäviä oman asuinalueen yhden vanhemman perheen vanhemmista.
Mitä vertaisuus sinulle merkitsee?
Vertaistoiminnassa korostuu sellainen chosen family -meininki, että jokainen paikalle tullut on omiensa parissa. Jaettuihin elämäntilanteisiin liittyvät ystävyydet voivat muotoutua tosi nopeasti ja niistä voi tulla yllättävän syviä. Vertaisen kohtaaminen on tärkeää; se on sellaista tasavertaista olemista, jossa kaikki voivat jakaa kokemuksia ilman arvostelun tai arvioinnin kohteena olemista. Vertaisuudessa jokainen auttaa toinen toistaan usein pelkästään omalla olemisellaan.
Läsnäolo on tärkeää, tietynlainen ammatillisuus ja pönöttäminen puuttuvat. Toiminnassa saa olla oma itsensä ja se lisää usein avoimuutta ja luottamusta ihmisten välille, kun ei tarvitse selittää kenellekään mitään. Kaikki tietyllä tavalla ymmärtävät toistensa elämäntilanteita, vaikka ne voivat toki olla hyvinkin toisistaan poikkeavia.
Kukaan ei kuitenkaan tule paikalle syvässä kriisitilanteessa, johon aidosti tarvitsisi esimerkiksi ammattiapua. Suurin osa ihmisistä ymmärtää vertaisuuden kevyenä tukena.
Mitä olet itse saanut eniten vertaistoiminnan kautta?
Olen saanut kivoja kavereita ja tekemistä lapselle. Muiden vapaaehtoisten keskusteluryhmän tuen ja vertaisten tapaamisia ja palkintoja, kuten pizzailtaa ja pikkujouluja yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Pienellä vaivalla toteutettuja kohtaamisia samanmielisten ihmisten kanssa. Itsetuntoa vanhemmuuteen ja hyvää oloa.
Olen saanut järjestettyä itselleni lisää vapaita hetkiä lähikahvilassa mukavassa seurassa. Minulla oli tavoitteena tavata edes yksi perhe, joka on samanlaisessa tilanteessa kuin itse olen, ja tämä tavoite toteutui!
Vertaisilta saa myös keskusteluapua ja vinkkejä esimerkiksi eri virastojen kanssa asioimiseen tai lapsen tukimuotojen selvittelyyn. Samojen asioiden kanssa painivat ihmiset tietävät yhdessä enemmän! Vertaisuus on vahva voima, joka yhdistää ja tuo yhteenkuuluvuutta, joka tukee hankalienkin hetkien läpi. Minusta se on kevyttä ystävyyden tuulta eteenpäin, joka ei sinällään ole tukea, ohjaamista tai terapiaa, vaan vain vertaisuutta. Yhdessäoloa.
Mikä on ollut vertaistoiminnan keskeisin anti sinulle ja toimintaan osallistuville?
Minulle Pienperheyhdistyksen vapaaehtoisena toimisen keskiössä on lasten ehdoilla meneminen. Osassa perhekahviloista oma lapseni oli mukana, osassa kertoja olin ilman lasta ja järjestin lapseni hoitoon mummille, siten pääsin itse rauhassa kahville kavereiden kanssa juttelemaan.
Tapaamiset toteutuvat perhekahvilassa hyvin vähällä vaivalla ja omalla painollaan kävijöiden toiveita kuunnellen. Usein perheillä oli toive vain olla. Lapsille kahvilassa käymisen harjoittelu tulee luontevasti samalla, sillä perhekahvila pidettiin ihan tavallisessa kahvilassa. Vanhempien tutustuminen tapahtuu kahvittelun ohessa.
Emme kaivanneet erityistä ohjelmaa, puheenvuorojen jakoa tai teemoja keskustelulle. Vertaistoiminnan ohjaajan tulee ymmärtää, millaisessa tilanteessa ihmiset ovat elämässään, ollessaan pääasiassa yksin vastuussa perheestään. Vaatimukset jonkin ulkoisen suorittamisesta on hyvä karsia. On lupa vaan olla ja nauttia.
Vapaaehtoinen on myös asiantuntija ja kokemuksellaan tärkeä kokemusasiantuntija. Kohtaamisessakin voi kouluttautua, saada palkkaa monista järjestöistä vertaisena tai kokemusasiantuntijana olemisesta. Järjestöjen taloudellinen tilanne kasvattaa tarvetta vapaaehtoisille – kokemus ja sen jakaminen on aina arvokasta. Työkokemuksena vapaaehtoistyö on hyödyllistä ja arvostettua, mutta työstä tulisi saada aina palkkaa. Ei ole kenenkään etu, että hoiva- tai perhetyö nähdään vapaaehtoisena puuhasteluna. Mutta vertaisvapaaehtoistyöllekin on paikkansa.
Vapaaehtoiset saattavat myös tietää enemmän kuin tavalliset työntekijät, koska heillä on kokemusta juuri heidän perheensä ainutlaatuisesta tilanteestaan, joka työntekijältä ehkä puuttuu. Työntekijä näkee perheiden tilanteen kuitenkin ulkopuolelta, ja tilanteet ovat tosi yksilöllisiä.
Mikä on hauskin kokemuksesi vuosien varrelta?
Se, että huomasin oman vapaahetken järjestämisen toteutuneen säännöllisesti jo puolen vuoden ajan, kerran kuussa! Kun laitoin ripsiväriä silmiin lähtiessäni perhekahvilaan tapaamaan kaveriperheitä, tunsin suurta iloa ja odotusta. Nyt pieni minivapaa ystävien kanssa toi yllättävän paljon iloa ja sen sai ujutettua arkeen aika vähällä vaivalla.
Pienperheiden perhekahvilassa ja muutenkin vapaaehtoisena usein jännittää ensimmäisillä kerroilla tavatessa uusia ihmisiä. On vaikeaa uskoa, että olemalla oma itsensä, riittää. Oikeasti kohtaamiseen ei tarvita muuta. Kahvittelun, yhdessä olon ja hengailun merkeissä kahvilat ovat sujuneet mukavasti. Vähemmän on enemmän. Ihmisten kuunteleminen on tärkeää, mutta on ookoo mennä oman fiiliksen mukaan. Ihmiset ovat tosi iloisia vaan hengailusta yhdessä.
Onko eteen tullut jotakin yllättävää tai odottamatonta
Ei mitään ennakoimatonta. Yllättävää oli se, että on ollut perheitä, jotka ovat osallistuneet perhekahvilan jokaiselle tapaamiskerralle. Luulin, että ihmiset piipahtelisivat silloin tällöin ja sitten katoaisivat. En odottanut, että ihmiset sitoutuisivat ja tulisivat joka kerta.
Oletin myös, että ihmisiä olisi vaikea tavoittaa. Joka tapaamiselle on riittänyt kuitenkin ihmisiä, ja vähäinenkin mainostus on tuonut ihmisiä. Yllättävää on ollut vapaaehtoisuudessa se, kuinka paljon sinuun luotetaan ja kuinka vapaat kädet toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa saa järjestöiltä.
Minulla on paljon kokemusta erilaisten tapahtumien tuottamisesta ja järjestötyöstä, joten minulle tilanne voi olla erilainen kuin sellaiselle vaparille, jolla pitkää työkokemusta ihmisten kohtaamisesta erilaisissa tapahtumissa ei ole.
Mitä haluaisit kertoa ihmiselle, joka harkitsee vertaistoimijaksi ryhtymistä, mutta kokee vielä epävarmuutta asiasta?
Vertaisuus on taito, jonka voi opetella. On hyvä tietää jotakin osallisuudesta ja siinä oppii ymmärtämään ihmisten ainutlaatuisia elämänkokemuksia. Ymmärrys on osa luottamuksen syntyä. Jokainen voi oppia ystäväksi, vertaisuuden ja kokemuksen jakamisen taitajaksi. Mokaamisen kautta oppii myös! Vertaistoiminnassa täytyy sallia se, ettei aina löydy heti yhteyttä tai saattaa välillä sanoa jotakin hölmöä. On kivaa, että saa olla rehellisesti oma itsensä oman lapsensa kanssa.
Mielestäni ei kannata syöksyä tuumailematta vapaaehtoistöihin. Jos on epävarmuutta, sitä on hyvä kuunnella. Vapaaehtoistyöt vaativat aikaa ja kapasiteettiä, kuten palkkatyökin, mutta niihin sitoutuminen voi olla kuulostelevaa, vaikka kuukausi kerrallaan ja lähteä omista voimavaroista käsin.
Liikkeelle kannattaa ehdottomasti lähteä miettimällä, mitä vapaaehtoisuus antaisi omaan tilanteeseen lisää. Ei välttämättä siten, että lähden vain auttamaan muita. Itseäänkin on hyvä auttaa, löytää asioita oman jaksamisen ja oman vapaa-ajan tukemiseen. On hyvä, että vertaisuus ja vapaaehtoisuus lähtee omista tarpeista. Minulle se oli kahvihetki, mukavaa seuraa ja mahdollisuus ottaa lapsi mukaan töihin. Samalla on mahdollista lisätä omaa jaksamista ja vapaa-aikaa, sekä vahvistaa omia kaverisuhteita ja oman alueen yhteisöllisyyttä.
Annaa haastatteli Teija Maila