Yhdistyksissä voi vaikuttaa

Tytti Salminen on järjestökonkari Pienperheyhdistyksen alkuajoilta. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus eri yhdistysten ja etenkin Pienperheyhdistyksen toiminnasta ja hallinnosta. Hän käy vieläkin yhdistyksen vuosikokouksissa. Tytti tuli mukaan Pienperheyhdistyksen toimintaan jo vuonna 1972, jolloin yhdistys toimi vielä AU-yhdistyksen nimellä. Yhdistyksen hän löysi kesällä Espan kappelissa järjestetystä Peppi-juhlasta, jonka yhdistys oli järjestänyt yhdessä Aira Samulinin kanssa.

Yhdistystoimintaa ja luottamustoimia

Sen lisäksi, että Tytti toimi tiiviisti Pienperheyhdistyksen aktiivina ja sihteerinä, hänet valittiin hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1979, ja hän toimi luottamustoimessa 14 vuotta. Hänellä on kokemusta myös Pienperheyhdistyksen historiaan liittyvän Helsingin Ensikodin johtokunnan jäsenenä, jossa hän edusti vanhempia. Hän on toiminut myös Ensi- ja turvakotien liiton järjestösihteerinä ja järjestöpäällikkönä sekä luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Liiton tehtävissä Tytti järjesti mm. koulutuksia ja seurasi lainsäädäntöä. Hän on ollut myös Pienperheyhdistyksen osaomistuksessa olevan Cafe Ursulan hallituksessa eri tehtävissä ja edustajana kymmenen vuoden ajan. Tämän lisäksi Tytti harrasti urheilua ja on ehtinyt olla myös pesäpallovalmentajana ja vapaaehtoisena liikuntaseuroissa ja aluejärjestöissä.

Mikä on vienyt Tytin vapaaehtoiseksi ja töihin yhdistyksiin?

Yhdistystoiminta ja toisten hyväksi toiminen on ollut Tytille aina itsestään selvää. Arvomaailma tulee oman suvun piiristä ja esimerkki vanhemmilta. Tytin isoäiti ja äiti olivat mukana poliittisessa toiminnassa ja olivat mm. perustamassa Ensikotia 1940-luvulla. Ihmisten kanssa toimiminen antaa elämänsisältöä ja sosiaalisuus on pääoma, mistä ammentaa, sanoo Tytti.

Uusiin asioihin Tytti suhtautuu uteliaisuudella ja tarttuu toimeen. Hän pyrkii perehtymään asioihin ja selvittämään ne perusteellisesti. Se on vienyt pitkälle, mutta on hän opiskellutkin matkan varrella moneen otteeseen mm. kesäyliopistossa, opistoissa ja kursseilla ja valmistunut mm. ergonomia-kouluttajaksi.

”Kun tulee pulma, mietitään”

Tytin pojan isä ei ole ollut mukana perheen elämässä. Kun poika oli pieni, Tytti asui vanhempiensa luona, jossa hoitoapua oli tarjolla niin vanhempien kuin veljienkin taholta. Koska vanhemmat tekivät työtä muiden eteen, oli luonnollista saada apua kotoa perheen alkutaipaleella. Tytti muutti poikansa kanssa yksiöön. Elämä oli niukkaa, mutta toimeen tultiin. Tytti on aina ollut optimismi ja ajatellut, että asiat järjestyvät kyllä, kun niitä miettii. "On pitkälti itsestä kiinni, miten tilanteen ajattelee." Pojan kanssa asuessa hän teki ruuan itse ja ompeli vaatteet, kuten tuohon aikaan oli tapana. Kun poika meni kouluun, asunnoksi hankittiin jo kaksio.

AU-yhdistys perustaa uutta

Tytti kertoo, että Pienperheyhdistyksen toiminnassa on ollut paljon voimakkaita naisia, jotka tarttuivat asioihin tarmokkaasti. Yhdistyksen alkuaikoina tehtiin ehdotuksia lapsilainsäädännön muutoksiin. Ehdotettiin mm. korotettua erityislapsilisää yksinhuoltajille. Pienperheyhdistyksen nimissä annettiin myös lausuntoja ajankohtaisista asioista. Yhdistyksen aktiiveilla oli hyvät yhteydet sosiaalilautakuntaan. Myös vaalien aikaan pyrittiin vaikuttamaan kansanedustajaehdokkaisiin. Tytti kertoo, että AU-yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Raakel Lehtokoski kannusti aina kysymään ja viemään asioita eteenpäin: ”Kysykää, niin asiat menevät eteenpäin.” Mikään ei ollut mahdotonta, kaikkea voitiin tehdä. Ja niin tehtiinkin, oltiin mm. mukana mielenosoituksissa.

1980-luvulla lähdettiin helpottamaan yksinhuoltajien kasvatustaakkaa järjestämällä lastenhoitoapua iltaisin. Pienperheyhdistyksen jäsenet tekivät Helsingin kaupungille esityksen ja kysyivät, ryhtyisikö kaupunki pitämään päivähoitopaikkoja auki iltaisin. Kun kaupunki ei tähän lähtenyt, Pienperheyhdistys perusti Suomen ensimmäisen yksinhuoltajien lapsille tarkoitetun Tenavatuvan Hakaniemeen. Tenavatupaan saattoi viedä lapsen hoitoon, jos tarvitsi hoitaa asioita, opiskella tai vaikkapa virkistäytyä. Tenavatupia perustettiin sittemmin Helsinkiin useita ja niihin olivat tervetulleita muutkin kuin yksinhuoltajaperheet. Päiväkoteihin lähetettiin tieto uusista hoitopaikoista.

Pienperheyhdistys avasi myös Tapaamispaikan ensimmäisien joukossa Suomessa. Jokaisella lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, tarvittiin siis paikka johon lapsi voi mennä tapaamaan toista vanhempaa. Jos lapsen vanhemmilla oli riitaisat suhteet, toisella vankilatuomio tms., voi lasta tavata turvallisessa paikassa, jossa vapaaehtoiset olivat valvomassa tilannetta. Tapaamispaikkatoiminta osoittautui hyödylliseksi, niitä kehitettiin ja perustettiin lisää projektin turvin.

Tytti kertoo myös Pienperheyhdistyksen yhteisöasumiskokeilusta, jonka ajateltiin auttavan lastenhoitopulmissa. Pienperheyhdistys hankki Tapanilasta talon, jossa asui neljä yhden vanhemman perhettä. Idea oli hyvä ja ennakkoluuloton. Asuminen sujuikin ensin odotetusti, mutta kun yksi perhe muutti muualle, paikalle oli vaikea saada seuraajaa. Vanhempien kesken tuli kiistaa lastenhoitovuoroista, kun joku saadessaan lastenhoitoon apua, ei vastavuoroisesti hoitanutkaan muiden lapsia ym. Tytti sanoo, että vaikka asumiskokeilu ei jatkunut pitkään, siitä saatiin arvokasta kokemusta.

Yksinhuoltajuus – tapa elää

Tytti ajattelee, että lapsen kasvattaminen yksin on yksi tapa elää. Aikaisemmin Tytti ajatteli, että on paljolti itsestä kiinni, miten pärjää, mutta ajat ovat nykyään muuttuneet, eikä työpaikan saantikaan ole enää niin yksinkertaista kuin ennen. Nykyisin on kuitenkin kirppareita, joista saa vaatteita edullisesti.

”Yksinhuoltajuuden rikkaus on siinä, kun näkee uuden sukupolven kasvavan. Se antaa elämänsisältöä.” Tytti ajattelee, ettei lapsi rajoita vanhemman tekemistä, vaan hänet voi ottaa moneen mukaan. Niin hän itsekin on tehnyt. Elämäänsä Tytti on tyytyväinen: ”Kaikki on mennyt hyvin.” Kun rahaa on ollut vähän, on löytynyt tilanteita selvitä ja saada jopa ilmaiseksi. Useampana kesänä hänen poikansa asui parin kuukauden ajan Pelastakaa lapset ry:n järjestämänä kesälapsena Ilomantsin Möhkön kylässä.

Tytti tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, jotka eivät saa lapsia. Hän muistuttaa myös, ettei parisuhteessa olevillakaan aina ole kovin helppoa eikä toimeentulo leveää. Elinkustannukset ovat pääkaupunkiseudulla korkeat.

Haastattelun lopuksi Tytti kertaa Pienperheyhdistyksen merkitystä. ”On hyvä, että on olemassa yhdistys, joka voi tukea vaikeissa tilanteissa. Pienperheyhdistyksen toiminta on lähtenyt lasten ja vanhempien tarpeesta ja vanhemmat ovat itse ideoineet, millaista toimintaa on lähdetty järjestämään.”