Yhden vanhemman perhe – se tavallinen perhe

Pienperheyhdistys viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan. Yhdistys perustettiin vuonna 1968 Ensikodissa asuneiden äitien toimesta nimellä AU-yhdistys. Yhteiskunta oli siihen aikaan ydinperhekeskeinen ja näyttäytyi yksinhuoltajalle jyrkkinä asenteina ja yhteiskunnan rakenteista johtuvana epätasa-arvona. Erilaisuudelle ei ollut tilaa. Lapsia nimitettiin leimaavasti au-lapsiksi, viitaten syntymään avioliiton ulkopuolella. Tässä tilanteessa Pienperheyhdistyksen perustaneet äidit kannustivat toisiaan ja lähtivät rohkeasti muuttamaan asenneilmapiiriä sekä yhteiskunnan epäkohtia.

Aikaa yhdistyksen perustamisesta on kulunut 50 vuotta ja yhteiskunta on muuttunut monin tavoin. Nykyään puhutaan usein yhden vanhemmat perheistä, joilla tarkoitetaan yhden aikuisen ja yhden tai useamman lapsen perheitä. Vaikka lapsiperheiden määrä on vuosikymmenten kuluessa pienentynyt, yhden vanhemman perheiden määrä on kasvanut. Kaikista lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on Suomessa noin 22 prosenttia ja erilaisia perhemuotoja on enemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten.  Ennakkoluulot ja asenteellisuus yhden vanhemman perheitä kohtaan ovat vähitellen vähentyneet, mutta eivät ole kadonneet kokonaan. Esimerkiksi työllistyminen on usein vaikeampaa. (Perheet 2017, Tilastokeskus)

 

Tavoitteena perhemuotojen tasavertaisuus

Yhden vanhemman perheet eivät ole samanlaisia. Pienperheyhdistyksen toiminnassa on mukana leskiä, eronneita, tarkoituksellisesti lapsen yksin saaneita ja yksin lastaan odottavia. Mukana on adoptioperheitä, maahanmuuttajataustaisia perheitä, monikulttuurisia perheitä sekä sateenkaariperheitä. Osalla on vaikea ero-prosessi meneillään, ja joidenkin elämää varjostavat väkivallan kokemukset tai vainoamisen pelko. On taloudellisesti heikossa asemassa ja köyhyydessä eläviä perheitä. On perheitä, joissa on pitkäaikaissairautta.

Näitä perheitä yhdistää se, että perheen arki syystä tai toisesta pyörii yhden aikuisen voimin. Yhdellä vanhemmalla on käytettävissään vähemmän aikaa, ja pienemmät tulot kuin kahden vanhemman perheissä. Arki on usein vaativaa etenkin pienten lasten kanssa. Yhden vanhemman perhe on haavoittuva ja perheen ainoan vanhemman työttömyys tai sairastuminen suistaa perheen talouden helposti raiteiltaan. Vaikeassa tilanteessa vanhemman jaksaminen sekä lasten yhdenvertaisuus ja osallisuus ovat uhattuina. Siksi Pienperheyhdistyksessä pidetään tärkeänä, että yhteiskunnan tukitoimissa ja palveluissa otetaan huomioon erilaisten lapsiperheiden tarpeet ja tilanne.

 

Yhden vanhemman perheille yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet

Näinä päivinä puhutaan paljon esteettömyydestä ja palveluiden saavutettavuudesta, joilla pyritään lisäämään kansalaisten välistä yhdenvertaisuutta. Yhden vanhemman perheet tarvitsevat mahdollisuuden osallistumiseen ja elämyksiin kuten muutkin perheet. Osallistuminen vanhempainiltoihin tai muihin kokouksiin ei aina onnistu, jos lapsille ei löydy hoitajaa. Pienperheyhdistyksen käytäntö, jossa lapsille järjestetään hoitoa aikuisten toiminnan ajaksi, on viime aikoina vakiintunut myös Helsingin kaupungin järjestämiin Pormestarin asukasiltoihin. Perheellisen on helpompi osallistua, kun lapselle on turvallinen hoitopaikka tilaisuuden ajaksi. Käytännön toivoisi yleistyvän laajemminkin ja parantavan perheiden osallistumismahdollisuuksia.

Lasten kasvattaminen yhden vanhemman voimin ansaitsee reilun ja tasapuolisen yhteiskunnan sekä riittävän tuen arjen haasteiden voittamiseksi.

 

Pienperheyhdistys ry

                                                                                         

Jaana Hartikainen

viestintäkoordinaattori

 

Juha Turtiainen

toiminnanjohtaja